lauantai 29. tammikuuta 2011

Kaukainen maa (17)

Tulee hiljaista
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kauniit rosoiset kasvonsa
jotka ovat kuin vanhalla patsaalla
joka oli
on kaunis
on hiljaista
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
sen kasvot näyttäytyvät
loputtomaan vihaan
loputtomaan rakkauteen jähmettyneinä
hiljaisuus jää
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kasvonsa
mutta ei ajatuksiaan
vain vääristyneet
jähmettyneet kasvonsa
jotka näyttäytyvät meille silmänräpäyksessä
silmänräpäyksissä
jotka se suo
jotka aurinko
jotka kuu
joita päivät
joita yöt meille suovat
hetkellisessä
ikuisessa hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kasvonsa
jotka ovat neljät
neljän vuodenajan samat kasvot
kuin vanhalla patsaalla
joka oli
on kaunis
ja hiljainen
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa paljastaa salaisuutensa
silmänräpäyksen
silmänräpäyksien ajan näyttää
vuoret metsät
meret maat
ja on selvää:
kaukainen maa on muutakin kuin pimeys
kaukainen maa on muutakin kuin sana
kaukainen maa on muutakin kuin muisto niiden mielissä
jotka ovat nähneet kaukaisen maan ja kertoneet näkemästään
kuolleet suistuneet pimeyteen
kutistuneet sanaksi
nähneet
vuoret metsät
meret maan
muistaneet
ja unohtaneet
jähmettyneet vihaan
jähmettyneet rakkauteen
jähmettyneet kiviksi
jähmettyneet patsaiksi
jähmettyneet hiljaisuuteen
räpytelleet silmiään paljastumisen
paljastamisen hetkellä
ja riisuutuneet samaan aikaan
kun kaukaisessa maassa puhkeaa ruusu
pilvestä puhkeaa
salamanisku
ja jyrähdys
ja hetken kaikki on selvää.

--

Runo kokoelmasta Kaukainen maa.

torstai 27. tammikuuta 2011

Sysmän runot 23

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta
jossa maailmankaikkeus tiivistyy yhteen pisaraan
joka valuu puun lehteä pitkin
jättääkseen jälkensä lehteen
ja liittyäkseen toiseen pisaraan
ja toiseen maailmankaikkeuteen
joka odottaa puun juurella maassa.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Sysmän runot 22

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puusta
joka lampun sammuttua näkyy paremmin huoneeseen
joka on saanut takaisin kahteen suuntaan näkevät silmänsä

kaksi ikkunaa
jotka ovat yön ja aamun
ja kuivuuden ja kasteen
ja katseitten kohtauspaikkoja

ensin heijastavia peilejä
ja sitten läpinäkyviä laseja.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Sysmän runot 21

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puusta
jonka oksa vastaa tuulen kosketukseen ja kutsuun
tuulen kuljettaessa kaukaisessa maassa syntyneitä tuoksuja
jotka ovat suloisia koska ovat syntyneet vieraassa
puutarhassa ja minulle tuntemattomassa maassa
ja joiden voin kuvitella olevan peräisin ruususta
tai vieraaksi jäävän naisen käyttämästä parfyymistä
joka on tuoksuna suloinen koska se ei ole minulle tuttu.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Sysmän runot 20

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puista
jotka huojuvat tuulessa ja kurottavat kohti
lämpimässä huoneessaan istuvaa ihmistä.

Sysmän runot 19

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta ja puista
joissa ei ole mitään tavallisuudesta poikkeavaa
tänä ihmeellisenä aamuna.

torstai 20. tammikuuta 2011

Sysmän runot 18

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta haurautta
joka huokuu kasteen peittämästä pihasta
joka tuntuu tuntemattomalta ja vieraalta
kuin rikkaruohojen valtaama puutarha
jota en ole jaksanut hoitaa vanhuuden voitettua minut.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Sysmän runot 17

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta kylmyyttä
joka huokuu kasteen ja sumun peittämästä pihasta
ja miten voin olla ajattelematta muodotonta näkyä
joka toistuu jokaisessa myrskyssä
jolloin rantaan kuvittelemani luolat täyttyvät vedellä
ja jolloin meri ottaa rannalta etsimäni tyhjät simpukat.

Sysmän runot 16

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta kylmyyttä
joka huokuu kasteen ja sumun peittämästä pihasta
ja miten voin olla ajattelematta muodotonta näkyä
joka toistuu jokaisessa myrskyssä
joka kavahtaa kaikkea konkreettista kuten
pihaa ja hiekanjyviä ja marmorista tehtyjä patsaita
ja tuhoaa ne siksi että haluaa korvata ne muodottomuudella.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Sysmän runot 15

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta kylmyyttä
joka huokuu kasteen ja sumun peittämästä pihasta
ja miten voin olla ajattelematta muodotonta näkyä
joka toistuu kaukaisissa ja mitä yllättävimmissä paikoissa:
ihmisiä kuhisevalla kadulla tai ratsastaessani kamelilla kohti
kangastusta joka vain kaukaa katsottuna näyttää selkeältä.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Sysmän runot 14

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka tietää olevan täynnä kosteaa ruohoa
joka ihmisiltä piiloutuessaan ottaa ihmisen hahmon.

Sysmän runot 13

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta kylmyyttä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
ja josta ei tiedä ovatko rakastamani kuvat kadonneet
ja josta ei tiedä onko tulva jo vienyt ruusut ja puut
ja jättänyt minulle pelkän tuoksun.

torstai 13. tammikuuta 2011

Sysmän runot 12

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka kuulee
menneisyyden kohinan kuulee
jos painaa tyhjää kuortaan vasten
rannalta löytämänsä tyhjän kuoren
ja sulkee silmänsä ja tuntee kastetta
täynnä olevasta pihasta huokuvan lämmön
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka kuulee
menneisyyden kohinan kuulee
niin selkeästi että se muuttuu nykyisyydeksi.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Jätän naisen nukkumaan

Jätän naisen nukkumaan. Silitän kissan harjaa, se on jo pieni leijona. Katson huoneen luonnetta. Täältä alkoi kaikki kaunis, vaikka se oli silloin ainoastaan sana joka lausuttiin puistossa hiljaa kuiskien. Jätän naisen nukkumaan. Hän on sillä tavalla valmiina heräämään, muutama unikuva vielä ja munakkaan on oltava muutakin kuin tuoksu. Katson meikkipöydän vieressä makaavia kirjailijoiden silmiä, kaikki kuolleet, kaikki sanat tallennettu valmiina meidän sukupolveamme varten. Kirjojen päältä voi haistaa Anabasiksen, muutaman kuivatun kukan, valkoviinin kevyen katkun, savun ja maltaan jota mekin epäilemättä eilen maistoimme. Olisi eilinen, olisi jo huominen pois kaikki hetkeen tarttuminen, en näe taivaalla yhtään ilmapalloa! en näe kadulla ihmisiä joilla ei ole kiire! Tämä on julma herätys valoa varten, ole hyvä jumala ja mene, sulje meidät hetkeksi niihin puistoihin joihin sinäkin saavuit. Suljen sillä välin kaihtimet sillä silmien on pysyttävä auki.

Annan naisen herätä, katsoa sormen päitä kuin ne olisivat jonkun toisen omat. Tiedän, sanoit eilen, kaikki on jonkun muun omistuksessa, emmehän me edes ruumistamme saa koskettaa ilman lupaa. Rakas, tänään on toisin, jumala liikkuu niin kuin tuuli ja olen pyytänyt häntä välttämään pirun teitä, moottoriteitä, markkinateitä, sellaisia teitä joilla lasten täytyy juosta silmät auki ja suu kiinni.

Sysmän runot 11

Miten voin katsoa ikkunasta tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on sumun peittämä ja näkymättömissä
mutta jonka voin halutessani kuvitella mereksi
jossa minua ei ole
on levät
ja korallit
ja kalat
mutta ei minua
on rannaton meri joka peittää maapallon
ja näkyy mustaan avaruuteen sinisenä
ja uponneita kaupunkeja jotka ennen sijaitsivat
kukkuloilla ja saarilla
on uponneiden kaupunkien kuolleet asukkaat
ja heidän pystyttämässä patsaat
mutta ei minua
on levät
ja korallit
ja kalat
mutta ei minua.

tiistai 11. tammikuuta 2011

Sysmän runot 10

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
näkemättä väreilevää ilmaa ja tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on täynnä miehen ja naisen kuvaksi tehtyjä
patsaita joiden veistäjät ovat vanhentuneet ja kuolleet
ja joiden lapset muistuttavat vanhempiaan kauneudessa.

Sysmän runot 9

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
näkemättä väreilevää ilmaa ja tuntematta lämpöä
joka huokuu kastetta täynnä olevasta pihasta
joka on täynnä lintujen laulua ja käärmeiden sihinää
koska ne ovat paratiisiin kuuluvia ääniä.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Sysmän runot 8

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
näkemättä samalla pihalla kypsyviä raparpereja ja
ruohosipuleita ja pihan nurkassa aurinkoa katsovaa
auringonkukkaa joka on kasvanut korkeammaksi kuin aita.

Sysmän runot 7

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
näkemättä samalla pihan pensaissa kypsyviä viinimarjoja
ja karviaismarjoja ja metsän pensaissa kypsyviä mustikoita
ja puolukoita ja näkemättä maata joka mahdollistaa kasvun.

perjantai 7. tammikuuta 2011

Sysmän runot 6

Miten voin katsoa kukkulalla kasvavaa puuta
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa se joutuu vartioimaan kukkulaa
halulta joka tekee kaikista ihmisistä toistensa kaltaisia
ja joka tekee ihmisistä halunsa orjia ja muuttaa heidät
pahoiksi ja kaiken suhteellisuudentajunsa menettäviksi
eläimiksi jotka eivät halua mitään muuta kuin toisensa
ja jotka toistensa ottaessaan kaatavat elämän puun.

Sysmän runot 5

Miten voin katsoa kukkulalla kasvavaa puuta
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa se joutuu vartioimaan kukkulaa
halulta joka tekee kaikista ihmisistä toistensa kaltaisia.

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Sysmän runot 4

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa kaikki on pimeyttä
koska puu on sokea ja jossa kaikki on hiljaisuutta
koska puu on kuuro.

Sysmän runot 3

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa käärmeet sihisevät päivät ruohikossa
ja jossa käärmeet nousevat yöksi puuhun lepäämään.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Sysmän runot 2

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta askelia jotka puu on joutunut ottamaan
juurtuakseen paikkaan jossa se voi viimeinkin alkaa elää
ja valmistautua kuolemaan.

Sysmän runot 1

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta vielä yhtä minulle annettua vuotta
jolloin minun annetaan hyvästellä vanha vuosi
joka oli kukkiva mutta myrkyllinen oksa.