Runovieras: Jani Nieminen

Piha kasvaa kohti metsää

pitkin ja poikin kuivattavat suon

rekkojen tulla.

Jäkälä tukehtuu pyörien alle

katkeaa sienien torvikonsertto.

Niin väsyy kurjista viimeinen

ylilennon huuto

katoavat sumuiset aamut ja hillapaikat.

Vielä kulkee hirvi

pitkin pellon reunaa turpa höyryten.

Ei kaadu, vaikka kaatuu

sarvissaan orjantappurakruunu

palttoonaan pihkan käärinliinat

katsoo minuun.

Joka kuljen yhdellä jalalla kurjen lailla

suon reunassa itken temppelin häväistystä.

Loikin hiekkaista tietä pitkin

piskottelee päivän pimein hetki.

Tervehdin entistä Kuningasajojen nopeinta.

Syötän turvalle viimeistä ateriaa

teen sen aina sinun muistoksesi.

Kaula kumartaa kiitoksen

silmät antavat anteeksi

et katoa koskaan

ei, vaikka sinua kuinka piiskaisi.

*

Jani Nieminen (s. 1973) on helsinkiläinen runoilija. Hänen viimeisin kokoelmansa on Kodittomille koirille (Like 2011).

Runovieras: Juho Nieminen

Muumion käyttöohje:

Tätä reseptiä varten tarvitset:
1 muumio
1 kylpyamme
2 rl suolaa
1 hiustenkuivaaja
1 sulake

ALKUVALMISTELUT:
Laske amme täyteen kädenlämpöistä vettä (ei haittaa jos samassa vedessä on aiemmin kylvetty). Lisää veteen kaksi ruokalusikallista suolaa sekä egyptiläinen kuivattu hallitsija.

Anna muumion hautua yön yli. Täysikokoinen muumio imee itseensä runsaasti nestettä, joten vettä kannattaa jossain välissä hieman lisätä altaaseen. Muumio on hyvä myös ainakin kertaalleen kääntää, jotta molemmat puolet saavat riittävästi kosteutta.

Pidä huoli, että muumio pysyy kokonaan veden alla. Joskus kuivatut vainajat kelluvat, ja silloin auttaa vain painojen lisääminen. Betoniset pihalaatat ovat käteviä, mutta jos sellaisia ei ole tarjolla, suosittelen että ihan aluksi istut hetken aikaa muumion päällä. Kelluminen kyllä lakkaa, kunhan kääreliinat ovat kokonaan vettyneet.

Noin 12 tunnin liottamisen jälkeen hallitsijan kuuluisi jo olla selkeästi turvonnut. Kostunut liha myös muuttuu tunnistettavan kimmoisaksi.

VIRVOITTAMINEN:
Jotta välttyisit sähköiskulta, kuivaa huolellisesti lattia ja ammeen reunat. (Itse laitan aina varalta kumisaappaat jalkaan ja seison vessanpöntön kannella.)

Heitä nyt ammeeseen vihreä skarabi (useimmiten sellainen tulee pakkauksen mukana) sekä hiustenkuivaaja tai leivänpaahdin. Huolehti myös siitä, että sinulla on varalta käyttämätön sulake sekä käden ulottuvilla taskulamppu tai kynttilöitä - toimenpide nimittäin takuuvarmasti käräyttää sähköt vähintään pesuhuoneesta. (Huom. Ennen kuin vaihdat sulakkeen, muista kuitenkin ottaa sähkölaite pois altaasta, muuten teit turhaa työtä!)

Kun muumio on virvonnut, sille kannattaa juottaa puolukkamehua tai laimennettua mustikkasoppaa. Herätetyn muumion vatsa ei vielä kestä kiinteää ruokaa, ainakaan pariin päivään.

VAIKUTUKSET:
Melkein välittömästi henkiin heräämisensä jälkeen muumio alkaa kerätä seuraajia. Lähiviikkojen aikana sadat palvelijat kuulevat kutsun ja saapuvat kumartamaan puolijumalaansa sekä rakentamaan pyramidia. Sinun ei tarvitse huolehtia rakennusluvista, sillä nykyään kukaan ei piittaa sellaisista. Valtavan kokoiset kivet työnnetään paikalle, eikä kukaan tiedä mistä ne on louhittu. Kukaan ei osaa selittää mitä on tapahtumassa ja miksi.

*

Juho Nieminen (s. 1979) on espoolainen runoilija. Hänen uusin kokoelmansa on Saattaa sisältää pähkinää (Helsinki Poetry Connection 2013). Oheinen runo on julkaistu aiemmin Aukea.netissä.

Runovieras: Sinikka Vuola

LEIKKI II: LEIKITääN KLISEITä

Ole sinä silkkihansikas niin minä olen seitsemän peninkulman saapas.

Ole sinä Se Oikea niin minä olen onnesta soikea.

Ole sinä kukka ja kämmen niin minä olen papin aamen.

Ole sinä täysi heprea niin minä olen avioliiton satama.

Ojenna sinä kohtalon sormi niin minä menen sinne missä kasvaa pippuri.

Lisäänny sinä räjähdysmäisesti niin minä kiiruhdan hitaasti.

LEIKKI V: LEIKITääN KOTIASKARETTA (S+7 / NYKYSUOMEN SANAKIRJAN MUKAAN)

Jos minä olen eteläafrikkalainen, oletko sinä keittiökasvi
Jos sinä olet kunnollinen, olenko minä heittokäsi.
Jos sinä olet vanhurskauttamisoppi, olenko minä lapsikuolleisuus

Jos sinä olet tumma tukkeuma, olenko minä harmaa harakanvarvas.

Ole sinä ikkunalauta niin minä olen pieneliö.
Ole sinä kaikusuppilo niin minä olen kielijä.
Ole sinä täällä kun minä olen poissa.

Lämmitä sinä saunalenkki niin minä käyn kauppaedustajissa.
Ole sinä talvikala niin minä olen lumihuippu.
Ole sinä yöhoitaja niin minä olen uniikkikappale.

Ole sinä vekkaus niin minä olen verigreippi.
Ole sinä neli niin minä olen eka kertakäyttölakana.

Ole sinä mainari niin minä olen pallokartta.
Ole sinä leukanivel niin minä olen kalmanhaju.
Ole sinä patukka niin minä olen sukkanauhavyö.

Ole sinä hautakammio niin minä olen kukkakaalivuoka.

*

Sinikka Vuola (s. 1972) on helsinkiläinen runoilija. Oheiset runot ovat Helsinki Poetry Connectionin pian ilmestyvästä Lava-antologiasta ja perustuvat Aki Salmelan OuLiPo-menetelmällä muokattuihin runoihin. Vuolan uusin kokoelma on Maailman vaikein kieli (2013).