Värit

Elämme tätä kauneutta
se siirtyy meihin ja meistä toisiin
jatkaa matkaansa
pysähtymättä
nämä värit ympäröivät meitä joka puolelta.

Silmistäsi valoa

Silmistäsi tulee valoa
pystyn laskemaan ne
sokaisevat säikeet
näen uusien ajatusten
lasten syntyvän
vilpittömässä katseessa
salamaniskuissa
lukuisten valojen
tanssivan sinussa
ja kauttasi minussa
meissä vielä
syntymän pehmeys
kuin katseemme
olisi korkealla
määrätty yhteneväisiksi
silmissäni
kannan valoasi
koko yön.

Sydämet

Sydämet jaksavat piilotettuina pidempään
kuin esillä,
kuinka ne sykkivät rinnassamme sanoakseen hyvästit.

Kieli on valinnainen, tahdosta riippumaton Lännen liekittäjä
sen jyrkänne on kuljettanut meitä hirrestä hirteen, niin kuin vain vetelehtisimme
sen alta olen kulkenut, kuljettanut, salaa reiän porannut
sen surkea ääni valittaa ja huitoo irronneilla hiukkasilla
ota minut mukaan jos tahdot, mutta enhän minä tahdo

Ei Higgsin bosoni tällaiseen kykene, jos minä jotain tiedän,
eikä tähän kykene tuntemani kieli, jos olen oikein kuullut

tahtoni on kerääntynyt omenapiiraan päälle ja mietin
mitä oikein on tapahtumassa oikein jos k y s y mys esitetään
oikein
mihin kykenee aistiharha, mihin kykenee valon soturi, vaikka
hänkin on huijausta

Tapahtuma,
tai tapahtumat
ovat luonteeltaan sellaisia että ne koettelevat ja muuttavat E L Ä M Ä N A R V O J A
ovat jotain tsygootti-ilotulituksia
ehkä Kykladeilla tervehdin sinua
ilman tuntemaamme kieltä

Takaperin

Kuljen takaperin:
erosta välinpitämättömyyteen,
välinpitämättömyydestä rakkauteen
ja ensimmäiseen tapaamiseen.
Lopulta olen siellä missä emme tunne toisiamme.

Cut-up 93

(Ulf Karl Olov Nilssonin runoa mukaillen)

Silmäsi
hyvä sydämesi
avoin mielesi
elämäsi
elämäni
elämämme
muistosi
loputtomuus
suru
kaipuu
kaikki yhdessä
ystäväni
lapsenlapseni
poikani
hiuksesi
avoin sydämesi
hyvä mielesi
silmäsi
sydämellisyytesi
kauneutesi
sinä
minä
me
te
he
elävä
kuollut
ottaa askeleita
hautausmaalla
silmät kiinni
pimeässä
poissa
kaiku
äänet
ilo
päivät
yöt
viikot
kuukaudet
vuodet
kalenterit
kaipuu
huolehtiminen
aurinko
kuu
taivas
kun olimme kaikki yhdessä
kaikki mitä annoit
ihmeellisyys
arki
rikkaus
muistosi
loputtomuus
suru
kaipuu
kaikki yhdessä
nyt kun
elämäsi
elämäni
elämämme
silmäsi
sydämesi
sulkeutuneet
kun kaipaus on suuri.

Myrkky

Älä anna minulle myrkkyä.
En suostu juomaan sitä
tappamaan itseäni.
En suostu olemaan näkemättä
kuuta taivaalla
aurinkoa
tuhansia pilviä
en suostu olemaan katsomatta.
En halua sokeutua.
Myrkky
josta pisarakin riittäisi
näyttämään minulle Tyhjyyden
on kädessäsi
kädessäni
käsissämme
kuin kastevesi
kaikkialla
ja kaikessa
sinä olet sitä minulle tarjoamassa
ja kaikkialla
ja kaikessa
minä siitä kieltäydyn.

Historia

Kuljen pitkin entisen maailman pitkää hopeajuovaista viivaa
jonka päälle historia on kirjoitettu
Haistan ojentuvaa ruusua.
Valvon.
Nykyisyys vetää entisen päälle kultaista viivaansa,
yrittää peittää
sen mikä ei ole peitettävissä.
Nukahdan.
Annan kynäni pudota, en anna sen enää kirjoittaa.

Rakastavaiset

(E.K.:lle)

Sinulla on kaikki.
Minulla on sinut.
Sinulla on minut.
Meillä on toisemme.
Sinä olet minä.
Minä olen sinä.
Sinulla on valo.
Sinulla on minut.
Minulla on pimeys.
Minulla on sinut.
Me olemme.
Tämä tila on pysyvä.
Tämä tila on hetkellinen.
Tämä tila on aina.
Me elämme.
Me kuolemme.
Me olemme aikaa.
Me olemme ajattomia.
Me olemme rakastavaisia.
Minulla on ääni.
Minulla on liike.
Iloitsen.
Sinulla on ääni.
Sinulla on liike.
Iloitse äänestäsi.
Iloitse liikkeestäsi.
Tee niin kun vielä pystyt.

Törmällä

Joki,
sinä et suostu jäätymään
vaikka aika vaatisi.

Aluksi
täytät itsesi
kullalla ja kimalluksella.

Ne sekoittuvat vedessä.

Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus
virtaa sinua kohti, sinussa, sinusta pois.

Kulta huuhtoutuu.

Omaisuus kimaltelee pinnassasi
ja toinen on haudattu pohjalle.

Anna minun kerätä sitä silmilläni
ja sukeltaa pohjaan.

Anna minun katsella valumistasi
tyhjäksi, täyttymistäsi.

Anna minun katsoa sinua silmiin,
nähdä.

Hiljaisuuden jälkeen

Vaikenemisesta ei ole mitään hyötyä:
avaa suusi ja puhua pulputa.

Hiljaisuus

Päivistä jotka pysyin vaiti on tullut vuosia,
sanat kirjeitä jotka eivät ole tulleet perille.

Näen sinut

(Leevi Lehdon runoa mukaillen)

Näen sinut
kesäisillä kaduilla
terasseilla
puistoissa
lammissa
lämpimissä
ilmassa jota voi lukea
näen sinut
katulampuissa
suljetuilla kaduilla
terasseilla
puistoissa
lammissa
viilenevissä
väräjävässä
ilmassa jota voi vielä lukea
näen sinut
vain hetken.

Labyrintti

Kirja on labyrintti:
lauseet seiniä, sivut maata, lukijan silmät taivas.

Labyrinttiin pitää kirjoittaa reikiä
että nekin jotka eivät halua astua sisään
(eksyä ja löytää)
näkevät sisimpään.

Cut-up 89

Tulevaisuus
kaikki on todellista
ja epätodellista
avaruus
mystinen planeettamuodostelma
Solaris
meri
organismi
elävä aine
jättiläisen aivot
tietoisuus
arvoitus
ääretön maailmankaikkeus
mennyt
ja tuleva
elämä
ja kuolema
kietoutuneet toisiinsa
kodit
ja rakkaimmat kaukana maassa
heidän mielikuvansa
ja muistonsa
ääretön mielemme.

Kukinto

Puutarhan hierarkiaan
ei saada muutosta
kukat
kasvit
ja puut
ovat sisältä ja ulkoa
erilaisia
samanlaisia
ne eivät torju kenenkään kosketusta
eivät antaudu kenellekään
jokaisessa meissä on keskus
universumin
maapallon
jonkin suuren
vähäisemmän
kukinto.

Cut-up 75

Vesi oli tyyni kuin peili,
sukelsin peilin sisään,
aloitin pelin.
Unennäkijät tulivat.
Ne olivat järven yllä lentäviä lintuja.
Ne näkivät veden alle.
Odotin loitolla,
viileässä järvessä.
Järvet nielaistiin yksi kerrallaan,
peilit,
niin ettei yhtäkään jäänyt.
Unennäkijät lähtivät.
Linnut heräsivät ja pudottivat laulunsa
aamun niitylle.
Peli loppui,
peilit särkyivät,
iloiset ja hauraat.

Näyttäytyminen

Kaikki alkaa alusta ties kuinka monennen kerran.

Runoilija saa käskyn,
vapauttaa itsensä kahleista, riisuu sandaalinsa
ja hakee jalansijaa.

Kirjoittaminen on joka kerta aloitettava tyhjästä.

Laulujen laulu

Ottakoon hän minut, lihaverhon takaa
herkempää en tule koskaan kokemaan
ihana on libidosi tuoksu!
Sinun nimesi, voitaisiin yhdistää libidoksi,
siksi neidot sinua rakastavat

Ota minua kädestä, juostaan lihaverhon taakse!

Miksi ujostelemme intohimoamme? kerro, sinä katujen kasvatti
joka joudut suojaamaan kasvosi ihmeiden pidolta.

Sinä jolla on rohkeus rikkoa, tee niin kuin on tähdet neuvoneet,

ohjaudu kaduista sivuun ja etsi tehtäväsi.

Miten kaunis oletkaan, kun olet poissa!
Miten neuvoton olenkaan, kun olet siinä!

Kuin silmämunanpuristajan eteerisyys
olet katseessani kiinni, sinä avaruuden pyöristämä hulluus

Lahjasi, ne ohjataan neuvoista tekoihin, ja lupaukset, ne tehdään lapsille
Miten kaunis oletkaan, kalleimpani, kuinka rikas voinkaan olla, tietämättäni

Olet heijastus peloistani, setripuu peilinä

Maailma on täynnä vaaroja

Maailma on täynnä vaaroja.
Jokaisen kulman takana on vanhan elokuvan murhaaja
mustavalkoisissa ajatuksissaan,
revolveri valmiina.
Hänellä on tylsää kuin taksikuskilla
joka odottaa asiakkaita,
hän on nukahtamaisillaan.
Maailma ei ole tasapainossa.
Epätasapaino on kauheaa,
kuin istuisi keinulaudalla
jonka toisessa päässä ei istu kukaan.
Kanssasi ei leiki
kuviteltu murhaaja
mustavalkoisissa ajatuksissaan,
missään ei ole taksia jonka ottaisi,
kaikki ovat nukkumassa.
Joku sanoo
että ajatteleminen on vaarallista,
mutta tekeminen vasta vaarallista onkin,
saattaa joutua sivuraiteelle,
vääriin paikkoihin,
vaarallisen maailman pimeisiin puistoihin.
Junasi ohittaa aseman pysähtymättä
mutta aina tulee seuraava.
Niin lukee aikataulussa.