Cut-up (Athens)

Violent riots erupted in Athens on Saturday evening after the police
used tear gas
used life-threatening tear gas
used water cannons and tear gas
used excessive force
used a taser
used a stun gun
used a weapon
used a fire-arm
used a weapon and a dog
used their expanded rights to telesurveillance
took advantage of the 5 557 days
used 7000 hours to surveillance
used text messages
used offensive tactics
used offensive language
used their right to remain silent
it is silent
we live here
in an incomprehensible, black vacuum
where
the riots in Athens lasted the whole night and spread in addition to Thessaloniki
to the past and to the future
we close our eyes from the riots
we close our eyes from the present
we close our eyes from the past and from the present
we close our eyes from the lies
we close our eyes from the truth
we close our eyes instinctively when hit
we close our eyes from the violence
we close our eyes from the early signs of violence
we close our eyes from the abuse near us
we close our eyes from our loved ones
we close our eyes from globalization
we close our eyes from the changes
we close our eyes from the facts
we close our eyes from the reality
we close our eyes from the evidence
we close our eyes from the problems
we close our eyes from the shortcomings
we close our eyes from our own mistakes
we close our eyes from our way of life
we close our eyes from a scary thing
we close our eyes from disturbances in reality
we close our eyes from the welfare society
we close our eyes when burying our head in the sand
we close our eyes from that the prosecutor department has a serious resource problem
we close our eyes when we die
we close our eyes from everything
and we no longer
live here
in the sparking, wet vacuum.

(Original poem in Finnish)

Hengityksesi

Joskus pelkkä hengityksesi pelastaa elämäni
sen yksinkertaisuus
sen selvyys
joskus kun pidätät hengitystäsi
olen tukehtumaisillani
ja vapaudun
ja vapaudun vasta
kun alat hengittää.

Tämä talo on musiikista tehty

Tämä talo on musiikista tehty
hauras
mutta ainoa joka kestää tulevat hävitykset.

Kauan kestää kiveksi muuttuminen

Kauanko kestää muuttua kiveksi
jos on jo viluissaan
ja matka on ollut pitkä
kauan
kauan kestää kiveksi muuttuminen
vaikka on jo viluissaan
ja matka on ollut pitkä.

Kirjoitus saa huoneen laajenemaan

Kirjoitus saa huoneen laajenemaan
ja minut kaipaamaan pienempää huonetta
hiljaisuutta
mutta huone ympärilläni kasvaa
ja synnyn uudelleen jokaisen kirjoittamani rivin myötä.

Ateena (cut-up)

http://www.nokturno.org/esa-makijarvi/cut-up-ateena/

Ateenassa puhkesi lauantaina illalla rajuja mellakoita sen jälkeen kun poliisi
käytti kyynelkaasua
käytti hengenvaarallista kyynelkaasua
käytti vesitykkejä ja kyynelkaasua
käytti kovia otteita
käytti tainnutusasetta
käytti etälamautinta
käytti asetta
käytti ampuma-asetta
käytti asetta ja koiraa kiinniottotilanteessa
käytti laajentunutta oikeuttaan televalvontaan
käytti hyväkseen 5 557 päivää
käytti valvontaan noin 7000 tuntia
käytti tekstiviestejä
käytti kovia otteita
käytti kovia sanoja
käytti oikeuttaan olla vaiti
on hiljaista
elämme täällä
käsittämättömässä, mustassa tyhjiössä
jossa
mellakat kestivät Ateenassa koko yön ja levisivät Thessalonikin lisäksi
menneisyyteen ja tulevaisuuteen
suljemme silmämme mellakoilta
suljemme silmämme nykyisyydeltä
suljemme silmämme menneisyydeltä ja tulevaisuudelta
suljemme silmämme valheilta
suljemme silmämme totuudelta
suljemme silmämme vaistomaisesti kun meitä lyödään
suljemme silmämme väkivallalta
suljemme silmämme väkivallan varhaisilta merkeiltä
suljemme silmämme lähellä tapahtuvalta syrjinnältä
suljemme silmämme läheisiltämme
suljemme silmämme globalisaatiolta
suljemme silmämme muutoksilta
suljemme silmämme faktoilta
suljemme silmämme todellisuudelta
suljemme silmämme todistusaineistolta
suljemme silmämme ongelmilta
suljemme silmämme epäkohdilta
suljemme silmämme omilta virheiltämme
suljemme silmämme elintavoiltamme
suljemme silmämme pelottavalta asialta
suljemme silmämme häiriöiltä todellisuudessa
suljemme silmämme hyvinvointiyhteiskunnalta
suljemme silmämme työntäen päämme pensaaseen
suljemme silmämme siltä, että syyttäjälaitoksella on vakava resurssiongelma
suljemme silmämme kun kuolemme
suljemme silmämme kaikelta
emmekä enää
elä täällä
kipinöivässä, märässä tyhjiössä.

Meditaatio

Ruumis on olemassa
sen tietää kivusta
kiivaasta äänestä jolla sydän lyö
tai vaimeasta
sen tietää nautinnosta
jonka vain ruumis tuntee.

Konflikti

Tämä runo ei ole konflikti
se on samanlainen hyppy tuntemattomaan
kuin sivun kääntäminen
kuin uuden päivän aloittaminen
kun mistään ei voi olla varma
edes runosta
edes suudelmasta.

Paksun kirjan sivuilla

Paksun kirjan sivuilla lähteet solisevat ja linnut laulavat
kuin kirja olisi ohut ja aivan uusi.

Joka menneisyyteen sukeltaa ei tule takaisin

Ikuisuus on kätketty tähän rasiaan,
sanon,
ja sinä olet jo avaamassa,
pehmeästi kääntämässä jäykkää avainta.
Joka menneisyyteen sukeltaa ei tule takaisin.

Neljä James Wright -käännöstä

1. Alku

Kuu pudottaa yhden tai kaksi höyhentä pellolle.
Tumma vehnä kuuntelee.
Ole liikkumatta.
Nyt.
Siinä ne ovat, kuun nuoret, kokeilemassa
Siipiään.
Puiden välissä hento nainen nostaa kauniin varjon
Kasvoilleen, ja nyt hän astuu ilmaan, nyt hän on kokonaan
Poissa, kadonnut ilmaan.
Seison yksin vanhan puun juurella, en uskalla hengittää
Tai liikkua.
Kuuntelen.
Vehnä nojaa kohti omaa pimeyttään,
Ja minä kohti omaani.

1. Beginning

The moon drops one or two feathers in to the field.
The dark wheat listens.
Be still.
Now.
There they are, the moons young, trying
Their wings.
Between trees, a slender worman lifts up the lovely shadow
Of her face, and now she steps into the air, now she is gone
Wholly, into the air.
I stand alone by an alder tree, I do not dare breathe
Or Move.
I listen.
The wheat leans back toward its own darkness,
And I lean toward mine.

2. Siunaus

Aivan Rochesteriin, Minnesotaan vievän valtatien lähellä
Hämärä nojautuu pehmeästi eteenpäin ruohikossa.
Ja noiden kahden intianponin silmät
Tummuvat ystävällisyydestä.
Ne ovat tulleet iloisesti pajukosta
Toivottamaan ystäväni ja minut tervetulleeksi.
Astumme piikkilangan yli pellolle
Jossa ne ovat laiduntaneet koko päivän, yksin.
Ne tärisevät, voivat tuskin peitellä iloisuuttaan
Siitä että olemme tulleet.
Ne kumartavat ujosti kuin märät joutsenet. Ne rakastavat toisiaan.
Ei ole toista heidän kaltaistaan yksinäisyyttä.
Kotona jälleen,
Ne alkavat mutustella kevään nuoria tukkoja pimeydessä.
Haluaisin pidellä hennompaa käsissäni,
Koska hän on kävellyt luokseni
Ja painanut vasenta kättäni.
Hän on mustavalkoinen,
Hänen harjaksensa putoaa valtoimenaan otsalleen,
Ja hento tuuli liikuttaa minut hyväilemään hänen pitkää korvaansa
Joka on yhtä pehmeää kuin iho tytön ranteessa.
Yhtäkkiä ymmärrän
Että jos astuisin ruumiistani
Puhkeaisin kukkaan.

2. A Blessing

Just off the highway to Rochester, Minnesota,
Twilight bounds softly forth on the grass.
And the eyes of those two Indian ponies
Darken with kindness.
They have come gladly out of the willows
To welcome my friend and me.
We step over the barbed wire into the pasture
Where they have been grazing all day, alone.
They ripple tensely, they can hardly contain their happiness
That we have come.
They bow shyly as wet swans. They love each other.
There is no loneliness like theirs.
At home once more,
They begin munching the young tufts of spring in the darkness.
I would like to hold the slenderer one in my arms,
For she has walked over to me
And nuzzled my left hand.
She is black and white,
Her mane falls wild on her forehead,
And the light breeze moves me to caress her long ear
That is delicate as the skin over a girl’s wrist.
Suddenly I realize
That if I stepped out of my body I would break
Into blossom.

3. Sadonkorjuiden pelossa

Niin on tapahtunut
Ennenkin: lähellä,
Hitaitten hevosten sieraimet
Hengittävät tasaisesti,
Ja ruskeat mehiläiset raahaavat hienoja seppeleitään,
Raskaasti,
Kohti lumisia pesiään.

3. In fear of harvests

It has happened
Before: nearby,
The nostrils of slow horses
Breath evenly,
And the brown bees drag their high garlands,
Heavily,
Toward hives of snow.

4. Maaten riippumatossa William Duffyn maatilalla Pine Islandissa, Minnesotassa

Pääni yläpuolella näen pronssisen perhosen
Nukkuvan mustassa rungossaan
Puhaltaen kuin lehti vihreässä varjossaan.
Tyhjän talon takana olevan rotkon pohjalla
Lehmänkellot seuraavat toisiaan
Iltapäivän etäisyyksiin.
Oikealla puolellani,
Valon täyttämällä pellolla kahden männyn välissä,
Viime vuoden hevosten jätökset
Paahtuvat kultaisiksi kiviksi.
Nojaan illan pimentyessä ja tullessa.
Kanahaukka lentää ylitseni etsien kotia.
Olen hukannut elämäni.

4. Lying in a Hammock at William Duffy's Farm in Pine Island, Minnesota

Over my head, I see the bronze butterfly
Asleep on the black trunk,
Blowing like a leaf in green shadow.
Down the ravine behind the empty house,
The cowbells follow one another
Into the distances of the afternoon.
To my right,
In a field of sunlight between two pines,
The droppings of last year's horses
Blaze up into golden stones.
I lean back, as the evening darkens and comes on.
A chicken hawk floats over, looking for home.
I have wasted my life.

Kevät

Ruusun puhkeaminen on ihmeellinen ilmiö
kevään saapuminen
ja ihmisen kärsimättömyys
kun hän muuttuvilla silmillään katsoo ruusua
ja hoitaa sitä
kun hän särkyvillä jaloillaan kävelee puutarhassa
ja valmistautuu.

Kaksi runoa

1

Naisen tehtävä on kantaa kukkaa rinnassaan ja tuoksua
ja miehen tehtävä on herätä vasta kun tuoksu on poissa.

2

Minä olen hevonen joka hyppää muurien yli
ja ratsastaa kaupungin läpi
kuin muureja, kaupunkeja ei olisikaan.

Talo on täynnä tavaroita

Talo on täynnä tavaroita joille ei ole käyttöä.
Alamme heittää niitä pois, siivota, mutta aika loppuu kesken,
eikä millekään ole enää käyttöä.

Liikun huoneesta toiseen

Liikun huoneesta toiseen
varmoin
epävarmoin askelin
kuin vasen jalkani liikkuisi määrätietoisesti
ja oikea epäröisi
kuin vasen silmäni sanoisi kyllä
ja oikea kieltäisi
ja huoneiden välissä olisi tai ei olisi ovea.

Lämpö

On taas se aika vuodesta kun huoneita ei tarvitse lämmittää.
Lämmitämme silti, vanhasta tottumuksesta.
Kamiinan vieressä tuntee olevansa turvassa,
tulen,
ja talo niin suuri ettei se koskaan ole kokonaan lämmin.

Ensimmäisen soinnun tärkeys

Ensimmäisen soinnun tärkeys
on siinä
että se kertoo mikä kappale on soitettava.

Kuin tästä olisi kulkenut ratsastajaton hevonen

Puu ikääntyy, tulee nuorekkaammaksi
ihmisten vanhentuessa.

Samat näyt (liian monta kertaa toistuessaan) menettävät viehätyksensä.

Ohitan tutun tienviitan,
tie näyttää siltä kuin tästä olisi kulkenut ratsastajaton hevonen.

Etsin kasvojani

Etsin sormiani kirjoittamalla tämän,
löydän itseni vain koskettamalla
kasvoja,
kasvojani,
kirjoittamalla runon joka ei ole kasvoton.

Soitin

Löydän maasta soittimen.
Helistän sinua kuullakseni musiikkia,
mutta säryt.
Liian kauan sinua on yritetty kuunnella,
liian monen soittajan käsissä ovat käyneet
jäsenesi hauraat.