1

Kuinka suuri voi olla se valo
joka saa kaikki kukat näyttämään suurenmoisilta
ja jää silti vangiksi yhteen ainoaan pisaraan?

1-3 (Paratiisista)

1

Ihmisen, vaikka hän etsii paratiisia yhdessä muiden kanssa,
on lopulta kuljettava yksin paratiisin portista.

2

Ihmisen, vaikka hän kantaa koko elämänsä raskasta avainnippua,
on lopulta löydettävä paratiisin porttiin sopiva ainoa avain.

3

Ihmisen, vaikka hän lopulta olisikin vain vähän enemmän
kuin eläin tai kukka, on yritettävä ylittää paratiisin kynnys.

1-4 (Autiomaasta)

1

Sinä kirjoitat kuvankauniista naisesta
jolla voi olla japanilaiset tai kiinalaiset
tai persialaiset kasvot.

2

Sinä kirjoitat autiomaasta jossa ei kasva mikään.

3

Sinä kirjoitat autiomaasta jossa ei kasva mikään
mutta jossa kuitenkin kohoaa valtavia kaupunkeja
ja kuin tyhjästä kohonneista kaupungeista
joissa kasvaa upeita persialaisia naisia.

4

Sinä kirjoitat pelastuksesta joka on luvattu sille joka uskoo
tuleen ja siihen että autiomaahan sytytetty tuli on sammumaton.

1-3 (Hirvittävän kuumasta ajasta 2)

1

Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
joka on japanilaisen ja kiinalaisen kauden vastakohta
eli persialainen kausi.

2

Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jossa väreilevän maiseman keskeltä tulee esiin täydellinen,
ruskeahipiäinen ja kaitakasvoinen persialainen nainen.

3

Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jonka läpi kannatti elää vain nähdäkseen hänen
täydellisen ruskea hipiänsä, hänen
täydellisen kaidat kasvonsa, kuullakseen hänen
sointuvan äänensä ja kokeakseen hänen
persialaisen temperamenttinsa.

1-3 (Hirvittävän kuumasta ajasta)

1

Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jolloin sade kiertää kaupungit, kylät ja metsät,
jättää puusta rakennetut talot ja puut kuolemaan.

2

Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jolloin kaikki konkreettinen sulaa valoon ja lämpöön
ja muuttuu abstraktiksi: maljakkojen ääriviivat,
arkkujen kahvat ja mattojen punokset.
Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jolloin purot kuivuvat eivätkä hio kiviä.

3

Sinä kirjoitat hirvittävän kuumasta ajasta
jonka saapuminen ja lähteminen on satunnaista
niin kuin huoneen poikki kulkiessaan ei voi tietää
pudottaako tällä kertaa pöydällä olevan maljakon
vai kiertääkö sen sokaisevassa valossa.

1-3 (Pisarat)

1

Nämä sanat voivat olla sadepisaroita tai kyyneleitä.

2

Näissä sanoissa on mahdottoman paljon ajatuksia,
iloisia ja surullisia ajatuksia, iloisia ja surullisia polkuja
joita on yhtenään tallattava ettei ruoho peitä teitä.

3

Uusien ajatusten ruoho kasvaa
näiden vanhojen ajatusten päälle.

(Kaunis nainen)

Nämä sanat joiden välittämänä tulee ensin esiin korvalehti,
sitten kaistale kasvoja, sitten koko kasvot korvalehtineen
ja virheineen, sitten kaula, sitten koko vartalo virheineen
ja yksityiskohtineen, nämä sanat jotka ovat kaunis nainen.

1-3 (Tuli ja vesi)

1

Sinusta on kirjoitettava joka päivä.

Sinusta on kirjoitettava joka päivä:
sinun käärmeensilmistäsi,
sinun käärmeenkielestäsi,
sinun käärmeenvartalostasi.

Sinun on kirjoitettava joka päivä.

2

Sinua on hoidettava yhtä huolellisesti
kuin palatsia, kuin puutarhan ruusuja.

Ruumiistasi ja sielustasi on pidettävä yhtäläistä huolta.

Ruumis ja sielu ovat toisilleen yhtä sukua
kuin ruusun kukka ja varsi.

3

Ruumis ja sielu ovat toisilleen kuin tuli ja vesi.

1-2 (Täyttymys)

1

Tämä runo on vapaan maan vapaata puhetta,
sensuurin säätelemää, kumileimasimin hyväksyttyä
ja kaikkia kristillisiä totuuksia noudattavaa
moraalista puhetta miehestä ja naisesta
ja heidän täyttymyksestään.

2

Tämä runo on kuin sinun eläimenkatseesi,
sinun matelijankatseesi, sinun käärmeenkatseesi
joka riisuu ihmiset, riisuu minut aseista.

1-3 (Ajatus)

1

Tässä ajatuksessa ei paljasteta mitään.

2

Tämä ajatus on sensuroitu.

3

Tästä ajatuksesta on poistettu kaikki kyseenalainen:
minun himoni sinua kohtaan,
sinun himosi minua kohtaan
ja käärmeenvartalosi kauneus.

1-5 (Uni)

1

Välillä on hyvä unohtaa puhuneensa ja ajatelleensa pitkään,
sulkea silmät ja nukahtaa pitkään ja leveään sänkyyn
jonka päädyt ovat messinkiä ja peitto ja tyyny untuvaa.

2

Välillä on hyvä avata silmänsä ja huomata pimeyden,
sängyn, pöytälampun ja kellon olevan yhä paikalla.

3

Välillä on hyvä unohtaa rakentamisen ja purkamisen,
suunnittelun ja toteuttamisen pakko.

4

(Paavo Haavikolle)

Välillä on hyvä unohtaa yrittäneensä pakottaa
hopeaan kuvia vierekkäin niin että ne puhuvat.

5

Välillä on hyvä antaa valaa kasvonsa pronssiin tai marmoriin.

1

(Juhana Vähäselle)

Maa on ihmisen puolella mutta avaruus on jumalien puolella.

Ateria

Kaistaa pitkin eteni haarukka, piikit pystyssä ja kahva rasvassa
liikennesääntöjä kumartamatta,
paksussa hikinahassa ja mieli myrtyneenä.

Lusikka voitti, upotti päänsä sipulisoppaan ja ulvahti pinnan alta.
Kokki katsoi leukansa yläpuolelta.
Lounasyleisö huokaili nälkäänsä työvuoden viimeisinä päivinä.
Voi kesätyöläisiä,
kokin paikkaa tekeviä,
sipulia leikkaavia
joiden silmät särkevät höyryistä.

"Lusikka", ajatteli haarukka. "Kusikka."
Katkerana haarukka ajoi kotiin asti ilman valoja.

1-10 (Kaukainen maa, palatsi)

1

”Minä haluan kehittyä museoksi,
se on suurenmoinen rakennus
sisäänkäynteineen ja lukemattomine huoneineen
jossa aina riittää järjestämistä ja luettelointia.”

(Pentti Saarikoski – Onnen aika)

2

Haluan muuttaa palatsiin, valtavaan rakennukseen
jossa saapumiselle, asumiselle ja tutkimiselle ei tule loppua,
jossa jokainen ovi johtaa uuteen oveen
ja rakennusta laajennetaan koko ajan.

3

Haluan muuttaa palatsiin jonka seiniin on louhittu miljoona kiveä.

4

Haluan muuttaa palatsiin jonka seiniin on kaadettu tuhat metsää.

5

Haluan muuttaa tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä puiden metsä, kivien metsä.

6

Haluan muuttaa tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä palatsi.

7

Haluan muuttaa kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä puiden metsä, kivien metsä.

8

Haluan saapua kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
joka kuuluu minulle, joka on aikojen alusta kuulunut minulle
ja jonne olen aikojen alusta ollut matkalla, omalle maalleni
joka aikojen saatossa muuttuu aukeaksi, rakennukseksi,
kodiksi, maaksi.

9

Haluan saapua kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
jonne sydämeni on kaivannut koko elämäni ajan,
jolla jalkani ovat halunneet astua
ja jolle käteni ovat halunneet pystyttää rakennuksen, kodin.

10

Olen saapunut kaukaiseen maahan,
vieraaseen metsään ja kartoittamattomaan maastoon
johon silmäni on katsottava maisema
ja sormeni tartuttava sulkakynään ja piirrettävä kartta.

18.6.2010

1

Suoraa puhetta.

2

On myöhäistä kirjoittaa tyranniasta sen jälkeen
kun tyranni on kuollut
ja itse on jäänyt eloon.

12.6.2010

1

Joskus ajattelen kurkottavani liian korkealle.
Joskus korkeus tavoittaa minut.

2

Joskus ajattelen viiniköynnöstä ja ruusuköynnöstä
ja kuinka se kiipeää viinipullojen ja ruusujen ja muurin yli.

3

Joskus ajattelen kevättä, kesää, syksyä, talvea
ja vuodenaikoja kuvailevaa runoutta
ruusuja, pensaita ja puita
ja kuinka ne vuodenajasta riippumatta ovat runoissa samat.

4

Joskus ajattelen pystyväni hallitsemaan myrskyä.
Sitten minulle selviää myrskyn olevan hallitsematon
ja hallitsevan maita, meriä ja meitä.

5

Joskus haluaisin päästä näistä ajatuksistani.

1-2

1

Veistettyä puhetta.

2

Vuodet kuin lastut.

1-5 (Puhetta)

1

Puhun hyvästä puusta tehdyistä
ja taitavasti veistetyistä tuoleista, pitkästä ja kapeasta ruokapöydästä,
kyntteliköistä, maalauksista, maljakoista
ja sadoista tavaroista, isosta muuttokuormasta
jota kannetaan palatsiin.

2

Puhun isosta muuttokuormasta
jota ilman palatsi ei ole palatsi.

3

Puhun hovimestareista, palvelijoista,
kokeista, puutarhureista ja herrasväestä,
kaikista ihmisistä
jotka palatsi tarvitsee ollakseen palatsi.

4

Puhun kirjaston lukuisista ja lukemattomista kirjoista,
harvinaisista kirjoista joiden pinnalle on kertynyt paksu kerros pölyä
ja pölystä joka puhallettaessa leviää huoneeseen ja laskeutuu lattialle.
Puhun paksusta pölykerroksesta johon jokainen otettu askel jättää
helposti luettavan jäljen.

5

Puhun hyllyistä joilla on omenan, päärynän ja appelsiinin muotoisia pulloja.
Puhun pulloista joissa on punaista, vihreää ja keltaista nestettä.

1-2 (Silmät, korvat)

1

Silmät, pitkään katsottuaan, alkavat himmetä.

2

Korvat, paljon kuultuaan, alkavat unohtaa.

1-10 (Muotokuva)

1

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä.

2

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä erota muotokuvaa todellisesta henkilöstä.

3

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä välitä kannetaanko niiden ohi
patsasta, muotokuvaa vai todellista henkilöä.

4

Maalauksen pitkään katsoneet ja kaiken nähneet silmät.

5

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja menettää kiinnostustaan
ulkomaailman
sisäiseen maailmaan
valoon ja pimeyteen.

6

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja menettää kiinnostustaan eroon
mitä on rasian ulkopuolella
ja mitä sisällä.

7

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja pitkään kuunnelleet korvat eivät enää erota
käytävän päästä ja raotetusta ovesta kantautuvaa musiikkia,
pöydällä olevan ja avatun soittorasian vaimeaa melodiaa
ja äänien äkillistä loppua.

8

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä enää erota päivän aikana ohi kulkevien henkilöiden
kasvojen uurteita, kasvojen sileyttä,
eivätkä enää erota ihmisiä toisistaan.

9

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja siirtyä iättömään, ajattomaan tilaan.

10

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä enää näe käytävää, huonetta,
kokonaisuutta, yksityiskohtia,
eivätkä maalauksen värit loista kuin ennen.