Mitä sinä pelkäät?

Mitä sinä pelkäät?

Hämähäkkiä vai kaiken kietovaa verkkoa

joka saa suusikin tukkeutumaan?

Sekaista liikennettä vai suojatietä sen vieressä?

Bobrikovia vai asetehdasta?

Historiankirjaa vai tuulensuojaa sateella?

Mitä sinä todella pelkäät?

Rakkautta, joka viiltäisi taskuihinkin reiät

vai villaista täkkiä

jalkojen päälle.

Peiliä vai horisonttia

horisonttia jonka takana on peili?

peiliä jonka takana on horisontti?

Auton peruutusvaloa vai

taivaan valoa? Piinaajan penkkiä

vai pelkääjän paikkaa?

Mitä sinä

pelkäät, sadetta hämärän yllä

vai auringon kajoa keväällä?

Klovnin hymyä vai lapsen itkua?

Kaikkivaltiaan ilkikurista mustaa huumoria

vai pirujen enkeleillä täytettyä

takkapaikkaa?

Nuoresta tytöstä (6)

Alan ajatella joella minua odottavaa alastonta nuorta tyttöä,

mistä hän ei pidä, siitä että hänen museoissa näkemiensä

marmoristen vatien marmorisia viinirypäleitä ei voinut syö-

dä, mistä hän pitää, siitä että hänen museon sisäpihalla nä-

kemänsä pronssinen kala suihkutti suustaan kirkasta vettä.

Nuoresta tytöstä (5)

Alan ajatella joella minua odottavaa alastonta nuorta tyttöä,

mistä ei pidä, siitä kun joku ostaa hänelle kalliit korvakorut,

mistä hän pitää, siitä kun joku lähestyy häntä neulan kanssa

ja ilmoittaa haluavansa lävistää hänen kauniit korvansa.

Nuoresta tytöstä (4)

Alan ajatella joella minua odottavaa alastonta nuorta tyttöä,

mistä hän ei pidä, sitä että museo on koristeltu lattiasta kat-

toon täydellistä vuosikertaa olevilla muodokkailla naisilla,

mistä hän pitää, siitä kun saa karistaa museon tomut jalois-

taan ja hengittää keuhkojen täydeltä raikasta keväistä ilmaa.

Nuoresta tytöstä (3)

Alan ajatella joella minua odottavaa alastonta nuorta tyttöä,

mistä hän ei pidä, sitä että tuntee museossa kävelles-

sään selässään museonvalvojien epäluuloiset katseet,

mistä hän pitää, siitä kun saa kävellä ympäriinsä rauhassa.

Elämä on ihanaa

Hiustenkuivaajan lämpö,

elämä on ihanaa.

Nuoresta tytöstä (2)

Alan ajatella joella minua odottavaa alastonta nuorta tyttöä,

mistä hän pitää, siitä miten hän voi koska tahansa nousta

kylvystä vettä valuen, mistä hän ei pidä, siitä kun käden ulot-

tuvilla ei ole saatavilla hyvätuoksuista puhdasta pyyhettä.

Nuoresta tytöstä (1)

Alan ajatella joella minua odottavaa alastonta nuorta tyttöä,

mistä hän pitää, siitä miten hän heti herätessään pystyy

avaamaan ikkunan ja kuulemaan mustakurkkuisten lin-

tujen laulavan, mistä hän ei pidä, siitä miten hän joskus

joutuu heräämään hiljaisista ikkunattomista huoneista.

Antti Tuiskussa on aitoa surua.

Antti Tuiskussa on aitoa surua

niin kuin kaikenlaisissa hellittelynimissä

muru, hani ja kultamussukka, toki sympaattisia

ne ovat, niin kuin lentokoneesta nähty kaupunki.

Mutta kun sen ottaa lähempään tarkasteluun

voi nähdä liejuiset ojat, jotka kantavat lasten unohtuneita leluja

hermostuneesti poltettuja tupakansätkiä, kauppakuitteja

omenat tarjouksessa tämän viikon.

Kun Antti laulaa läpi jään, se lohduttaa

kuuntelijaa yhtä paljon kuin irtokarkkipussin

viimeinen nallekarkki, pöhöttynyt olo

eikä oikein edes tiedä miksi. Ja Antti heiluu

lava sätkii niin kuin se duracell-pupu siinä mainoksessa

kasvot yhtä onnelliset ja samaan aikaan euforiset

opituista liikkeistä. Yleisössä geelitukkapennut

miettivät kuumeisesti, kuinka monta tuntia

tuollaisiin liikkeisiin käytetään.

Antti Tuiskussa on aitoa surua

niin kuin Chat-viestien ketjulla tai kirkasvalolampulla

syyskuun sateessa. Ja jos Antti sattumalta kuolee

nuorena keskellä sitä kirkkainta päivää, on suruviesti nopea liikkeissään

ja hautajaissaattueessa, joka kulkee läpi Mannerheimintien ja ehkä Runeberginkadun

soitetaan Antin suosikkeja

Madonnaa

Elton Johnia

Whamia

ja vielä kerran Madonnaa,

niin, että Antti varmasti muistettaisiin liikkeistään,

eikä siitä aidosta surusta

joka hänen kappaleistaan välittyy.

Metsä hirttäytyy

Metsä hirttäytyy ihmisten teoista.

Taivas on laiska, tyhmä ja

saamaton, pitelee ainoastaan väsyneitä

ja murtuneita lintuja

näyteikkunassaan.

Maailma on vain reviirejä

joissa on ikkunoita, ikkunoita vain

viirejä, jotka kertovat

mihin suuntaan tuuli

todella kulkee.

Paistaa tai ei paista.

Paistaa tai ei paista. Sataa ja sataa ja sataa. Puut ohjaavat tai johtavat harhaan.Paistaa tai ei paista. Sataa. Tai ei sada. Parasta nyt. Kunnollisten ihmisten kunnollinen maailma.Joka ei näy näiden ikkunoiden taakse. Puut ohjaavat toisia puita. Ihmiset sulkevat toisten ihmisten ikkunoita. Tuuli kuljettaa markkinavoimia. Onpa tylsä vertauskuva, mutta totta kuitenkin.

Hyvästä elämästä (12)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha ja vapautuminen

ajatuksesta etten tiedä elämästä mitään

ennen kuin olen oppinut lannoittamaan maata kompostista

enkä ennen kuin olen oppinut kitkemään rikkaruohoja

niin etteivät ne enää seuraavana keväänä uusiudu.

Hyvästä elämästä (11)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha ja vapautuminen

ajatuksesta etten tiedä elämästä mitään

ennen kuin olen poistanut kaikki

ruusupensaan alaoksia varjostavat

ja ruusupensaan elinvoimaa imevät rikkaruohot

enkä ennen kuin olen ryöminyt polvillani

ruusupensaan edessä

ja repinyt yksi kerrallaan

ruusupensasta häiritsevät rikkaruohot.

Hyvästä elämästä (10)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja vapautuminen

syksy syksyltä paranevista sieni- ja marjasadoista,

vapautuminen

vuosi vuodelta lisääntyvistä sienestäjistä ja marjastajista,

vapautuminen

sienestäjien ja marjastajien välisestä kiihtyvästä kilpailusta

ja vapautuminen

pakosta nousta kukonlaulun aikaan

ehtiäkseen parhaille apajille ensimmäisenä.

Hyvästä elämästä (9)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja vapautuminen

syksy syksyltä huononevista sienisadoista,

herkkutateista joista voi valmistaa

sipuleilla, kermalla ja kasvisliemellä ryyditettyä keittoa,

suppilovahveroista joista voi tehdä

sipuleilla, vehnäjauholla ja lihaliemellä ryyditettyä keittoa,

ja vapautuminen

pakosta edetä selkä kyyryssä etsimässä ruokaisia sieniä.

Kun asuu sairaalan vieressä.

Kun asuu sairaalan vieressä,

tuntee kipuilevien sydämenlyönnit

parantuvien tasaantuvan hengityksen.

Melkein näkee mummon

riisuvan rintaliivit viimeistä kertaa

ja kuinka sairaanhoitaja sulkee

sen viipurilaisen silmät,

valoa kohti, valoa kohti!

..ja viimeinen sammuttaa

huoneesta valot.

Kun asuu sairaalan vieressä,

näkee lottorivien täyttäjät

viereisellä kioskilla aamutakeissaan.

Matkalla tänne on kaksi vaarallista risteystä

jossa ensisynnyttäjät tuodaan valojen ja kilpaulvonnan yhteydessä,

naiset ja lapset ensin, niin todella käy.

Kun asuu sairaalan vieressä,

voi kuulla keskosen ensimmäisen hengenvedon

ja kuinka se lopulta vaipuu osaksi vangittuja

ja lumottuja päiviä.

Kun asuu sairaalan vieressä

voi nähdä lastensairaalan ikkunasta

kuinka monensia läksiäisiä vietetään.

Klovni puhaltaa ilmapallon joka työntyy

yhä lähemmäs taivasta. Antibioottiliuokset

tippuvat niin kuin puhdistavat vesiputoukset.

Vanhukset nauravat päällekkäisiä lääkkeitä,

ovat tämän päivän hampurilaisia. Kanttiinissa

höyryävät lihapullat, lääkärinkierto venyy

niin että ruokatauko on rööki

liinavaatevarastossa. Stetoskoopin alta

pumppaa ajatus, kun vain muistaisi mikä.

Hyvästä elämästä (8)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja siellä kasvavat nahkealehtiset puut, rautatammet,

pistaasit ja korkkitammet, ja horisontin väreilevä ilma.

Hyvästä elämästä (7)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja kyky istua työhuoneessa tuntikausia kirjoittamassa huo-

neisiin asti levinneestä ja istuma- ja makuupaikkanani toi-

toimivasta paksulehtisestä ja karheasta sammalmättäästä.

Hyvästä elämästä (6)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja muisto kankailla, tunturimetsissä ja rämeillä

tehdyistä piinallisen pitkistä kävelyretkistä

jotka uuvuttivat ja saivat ihmettelemään väriloistoa,

kankailla, tunturimetsissä ja rämeillä kasvavia

riekonmarjoja, suopursuja ja jouhisaroja,

ruskan värjäämää yltäkylläisyyttä,

ja muisto kaikesta menettämättömästä.

Hyvästä elämästä (5)

Olen alkanut ajatella kuinka onnellinen olenkaan ollut

siitä lähtien kun ymmärsin ettei hyvään elämään tarvita

muuta kuin oma piha

ja muisto värikkäimmistä kasveista,

vaivaiskoivuista ja juolukoista,

ja muisto kaikista näkemistäni kasveista

jotka kantoivat lehdissään vuodenaikojen kirjoitusta.