Fragmentti 31

Odottaa oikeaa hetkeä
nousta pintaan,
luopua ruo’osta.
Olla jahtaajiaan kärsivällisempi. 
Hengittää hitaasti
ja tasata sykkeensä
maatessaan pohjassa.

Fragmentti 30

Piipuista nouseva savu. Sandaalien jäljet lumessa.

Fragmentti 29

Temppeleitä ei ehditä korjaamaan
ennen talvea, ennen sateita.
Pressut ja rakennustelineet
jäävät odottamaan kevättä.
Pyhiinvaeltajat joutuvat jättämään
uhrilahjansa työmaan keskelle.

Fragmentti 28

Kojuissa myydään lämmintä ruokaa ja kylmää juomaa,
huojennusta saapuville ja helpotusta palaaville.
Keppiin nojaava mies odottaa vartioimattomalla portilla.
Hänen takanaan basilikassa jumalanpalvelus loppuu 
ja ihmiset purkautuvat kaksoisovesta avaralle pihalle.

Fragmentti 27

Varikset eivät kuole. Kuolleet korvataan samalta näyttävillä
ja samalta kuulostavilta linnuilla. Ne jatkavat työtään
ihmisen menettäessä persoonallisuutensa ja voimansa.

Fragmentti 26

Tuhansia vuosia säilyneiden kivien keskellä
tuntee olonsa ikivanhaksi, muinaisjäänteeksi
jolla on vahingossa säilynyt kyky hengittää.

Fragmentti 25

Suolta päästäkseen on omistettava hyvät saappaat ja vahvat jalat,
terästäydyttävä, suljettava nenänsä pyykkipojalla.

Fragmentti 24

Meren läsnäolon tuntee.
Ei tarvita suolan tuoksua
tai heijastusta,
ainoastaan sydämen pohjaan
pesiytyneen tunteen merestä.

Fragmentti 23

Kuumuus. Vaikeaa ajatella ja mahdotonta tehdä.
Luumut ja rusinat kulhoissa. Jalat jäämurskassa. 
Nousta mäelle. Todeta varjojen riittämättömyys
ja ihmisten kekseliäisyys:
jääkuutiot, jäätelöt ja tuulettimet
valkoisesta kivestä rakennetuissa taloissa.

Fragmentti 22

Hiljaisesta viiniviljelmästä
äänekkääseen kaupunkiin.
Vehreydestä skootterin ääneen kujalla.

Fragmentti 21

Elää kerjäläisenä kerjäläisten kaupungissa,
valkoisten talojen ja ahtaiden katujen keskellä.

Fragmentti 20

Joki antaa ja ottaa.
Mudasta ja savesta tehdyt kasvot
katoavat nousuveden aikaan
ja palaavat laskuveden mukana.
Joki antaa piirteet
ja ottaa nuoruuden.

Fragmentti 19

Kiihkeydessään he unohtavat
pestä sotamaalaukset,
rituaalin jäljet,
maistavat kielellään
uhratun lihan kanamaisen maun
ja huuhtovat sen alas maltaalla.

Fragmentti 18

Sokaista itsensä. Puhkaista silmänsä neulalla
ja käyttää samaa neulaa nähdäkseen näkyjä.

Fragmentti 17

Kivistä koottu alttari
odottaa rukoilijoita,
rukoiltavaa,
maan täyttäviä 
ja sitä joka ottaa heidät pois.
Kokoan sinut eri kokoisista kivistä.
Laitan pienimmät kivet silmiksi
ja suurimmat rinnoiksi,
odotan hyväksyvää katsettasi
ja käsiini sopivaa pyöreyttä.

Fragmentti 16

Palanut maa.
Vain muutama elävä,
kuoriainen ja torakka,
jatkavat tarinaa.
Suuret silmät kapeissa kasvoissa.
Silmät avoimina tuijotat liekkejä.

Fragmentti 15

Hautausmaa ei ole raskas.
Kukkia, puita, pensaita,
lintujen laulua ja tuulen suhinaa,
keveyttä.
Vain kivet ovat raskaita
mutta nekin sammaloituvat ja katoavat,
peittävät näkyvistä painavan sydämen.

Fragmentti 14

Vetää keuhkoihin ilmaa
ennen käsien nostamista,
sieraimien tukkimista
ja aaltona kasvoihin iskeytyvää kuumuutta,
laavaa sulattamassa kylpyhuoneen kaakelit.
Kylpyhuoneen kaakeleiden raoista tihkuu vettä
ja hanoista tulee verta yrittäessäni päästä synnistä,
ihanista minuuteista jotka tuntuvat vasta jälkeenpäin
synniltä.

Fragmentti 13

Ero hyvän ja huonon päivän välillä
on mitätön,
hissin pysähtyminen kerrosten väliin,
hengityksen pidättäminen,
nuottien välinen hiljaisuus.
Ero hyvän ja huonon päivän välillä
on kuilu hissin molemmilla puolilla.
Yritämme olla ajattelematta
pudotusta ja nousua
vaikka ne ovat olemassaolomme perusta.
Halusin hajottaa yhden tyhjistä ruukuista
mutta en voinut ottaa ratkaisevaa askelta.
Nostin ruukun ilmaan
ja kannoin sen sisälle,
hissin eteen, näköalapaikalle.

Fragmentti 12

Minulle ei kerrottu kasvaako pippuri
pensaissa vai puissa,
koska se poimitaan.
Minulle ei kerrottu kasvatetaanko pippuria
laaksossa vai rinteellä,
mistä se tiedetään kypsäksi.
Elämä muodostuu kysymyksistä, epäilystä,
epäonnistumisten jälkeen saadusta tiedosta.
Kirvesmies raapii otsaansa.
Hänelle ei ole kerrottu
pitääkö hänen kaataa puita vai pensaita.
Hän tuhoaa kaiken vihreän laaksosta.
Pippurin hinta nousee taivaaseen
mutta samoin käy oliiviöljylle, omenoille, 
hedelmille ja marjoille. Kaikki köyhtyvät.
Elämä muodostuu kysymyksistä, epäilystä
ja yrityksistä.
Tarpeeksi pahan epäonnistumisen jälkeen
jäljelle jää vain pippuriköynnöksetön maa.