torstai 31. heinäkuuta 2014
Fragmentti 19
Kiihkeydessään he unohtavat
pestä sotamaalaukset,
rituaalin jäljet,
maistavat kielellään
uhratun lihan kanamaisen maun
ja huuhtovat sen alas maltaalla.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2014
Fragmentti 18
Sokaista itsensä. Puhkaista silmänsä neulalla
ja käyttää samaa neulaa nähdäkseen näkyjä.
perjantai 25. heinäkuuta 2014
Fragmentti 17
Kivistä koottu alttari
odottaa rukoilijoita,
rukoiltavaa,
maan täyttäviä
ja sitä joka ottaa heidät pois.
Kokoan sinut eri kokoisista kivistä.
Laitan pienimmät kivet silmiksi
ja suurimmat rinnoiksi,
odotan hyväksyvää katsettasi
ja käsiini sopivaa pyöreyttä.
maanantai 21. heinäkuuta 2014
Fragmentti 16
Palanut maa.
Vain muutama elävä,
kuoriainen ja torakka,
jatkavat tarinaa.
Suuret silmät kapeissa kasvoissa.
Silmät avoimina tuijotat liekkejä.
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Fragmentti 15
Hautausmaa ei ole raskas.
Kukkia, puita, pensaita,
lintujen laulua ja tuulen suhinaa,
keveyttä.
Vain kivet ovat raskaita
mutta nekin sammaloituvat ja katoavat,
peittävät näkyvistä painavan sydämen.
torstai 17. heinäkuuta 2014
Fragmentti 14
Vetää keuhkoihin ilmaa
ennen käsien nostamista,
sieraimien tukkimista
ja aaltona kasvoihin iskeytyvää kuumuutta,
laavaa sulattamassa kylpyhuoneen kaakelit.
Kylpyhuoneen kaakeleiden raoista tihkuu vettä
ja hanoista tulee verta yrittäessäni päästä synnistä,
ihanista minuuteista jotka tuntuvat vasta jälkeenpäin
synniltä.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Fragmentti 13
Ero hyvän ja huonon päivän välillä
on mitätön,
hissin pysähtyminen kerrosten väliin,
hengityksen pidättäminen,
nuottien välinen hiljaisuus.
Ero hyvän ja huonon päivän välillä
on kuilu hissin molemmilla puolilla.
Yritämme olla ajattelematta
pudotusta ja nousua
vaikka ne ovat olemassaolomme perusta.
Halusin hajottaa yhden tyhjistä ruukuista
mutta en voinut ottaa ratkaisevaa askelta.
Nostin ruukun ilmaan
ja kannoin sen sisälle,
hissin eteen, näköalapaikalle.
tiistai 15. heinäkuuta 2014
Fragmentti 12
Minulle ei kerrottu kasvaako pippuri
pensaissa vai puissa,
koska se poimitaan.
Minulle ei kerrottu kasvatetaanko pippuria
laaksossa vai rinteellä,
mistä se tiedetään kypsäksi.
Elämä muodostuu kysymyksistä, epäilystä,
epäonnistumisten jälkeen saadusta tiedosta.
Kirvesmies raapii otsaansa.
Hänelle ei ole kerrottu
pitääkö hänen kaataa puita vai pensaita.
Hän tuhoaa kaiken vihreän laaksosta.
Pippurin hinta nousee taivaaseen
mutta samoin käy oliiviöljylle, omenoille,
hedelmille ja marjoille. Kaikki köyhtyvät.
Elämä muodostuu kysymyksistä, epäilystä
ja yrityksistä.
Tarpeeksi pahan epäonnistumisen jälkeen
jäljelle jää vain pippuriköynnöksetön maa.
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Fragmentti 11
Lumi sulaa ensimmäisenä aukeilta,
puiden oksilta
ja lämpöä kerääviltä kiviltä.
Meillä ei ole lakeja kaikelle.
Voimme vain epäonnistua
ja kirjoittaa havaintomme
lakikirjan tyhjille sivuille.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Fragmentti 10
Kivet teeskentelevät kuuntelevansa.
Ne ovat kääntyneet sisäänpäin
ja sulkeutuneet itseensä,
kuuroutuneet kuultuaan lähelle iskeneen salaman.
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
Fragmentti 9
Keittiö täyttyy sipulin, tomaatin ja tonnikalan tuoksuista.
Vihannekset työntyvät maasta, kalat hyppivät auringossa
pelkäämättä joutuvansa saaliiksi.
Höyry nousee veden täyttämästä kattilasta, keittiö odottaa.
Ihminen liikkuu määrätietoisesti tehdessään tuttua tehtävää.
Muu hänen on opeteltava: perkaaminen, pilkkominen,
suut haukkomassa henkeä.
Hänen on otettava elämiä antaakseen aikaa yhdelle.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Fragmentti 8
Käärmeet eivät välitä tiedosta.
Ne reagoivat maan värähtelyihin,
tulevat pesistään
ja kiertävät kehää
ihmisen ollessa parantumaton
ja kykenemätön luottamaan käärmeeseen.
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Fragmentti 7
Metsä humisee.
Rintojaan röyhistelevät mustarastaat laulavat,
saniaisten alla olevat sienet soittavat musiikkia torvilla.
Musiikki voimistuu. Sen voima on sarjoissa, toistoissa
ja yllätyksellisyydessä sen kertoessa yllättäen kissasta
kävelemässä vastasataneen lumen peittämällä muurilla.
Vielä tärkeämpää on pienen salvan
suuren salvan hajoaminen,
rastaiden nokkien ja sienien torvien avautuminen.
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Fragmentti 6
Seison näköalapaikalla huutamassa tuuleen.
Ääneni hukkuu, kukaan tai mikään
ei kanna sanojani vastapuolelle.
tuska siirtyy sisältäni
ulkopuoliseen maisemaan,
raunioiden ohi välinpitämättömään maailmaan.
Syvyydestä valitukseni kuultaisiin paremmin,
mutta nyt kenenkään ei tarvitse teeskennellä
kuuroutta tai sokeutta,
kääntyä kohti luontoa.
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Fragmentti 5
Varjoista löytyy loputtomia variaatioita,
varjoista luonnossa ja ihmisten kasvoilla.
Valo näyttäytyy täällä aina samanlaisena.
Se ei muutu pahimmassakaan myrskyssä.
maanantai 14. huhtikuuta 2014
Fragmentti 4
Luotamme toisiimme kuin Jumala ihmiskuntaan,
sinisilmäisesti, virheellisesti, uskoen hyvyyteen.
Fragmentti 3
Jokainen pylväskäytävä ei ole hämärä.
Kaikkiin kysymyksiin ei ole vastausta.
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Fragmentti 2
Kuljetan sormiani vanhoilla riveillä.
Onnellisia ne jotka saavat lukea,
tyytyväisiä ne jotka voivat ymmärtää.
Halusin ottaa rannalta merkiksi kiven
mutta minua katsottiin majakasta
ja valaistuista taloista.
Minun on luettava kirja loppuun
saadakseni rauhan sen
kuvastimelta tuntuvalta tekstiltä.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Fragmentti 1
Köynnökset tavoittelevat valoa.
Suljen verhot, estän niitä kasvamasta
avoimesta ikkunasta huoneeseen.
Köynnös tunkeutuu kivileijonan suuhun,
työntyy ränneihin.
Se tulee esiin katolla tavoitellen valoa.
tiistai 29. lokakuuta 2013
Saaren runot (45)
himokkaiden kalojen mätiä täynnä olevia isoja vatsoja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)