Fragmentti 44

Ateenalaiset eivät oppineet mitään.

Fragmentti 43

Kirkkaasti paistava aurinko
sulattaa kylmästä kärsineen ruumiin,
kehien kiertämiseen kyllästyneen mielen.
Lohkeileva maa pakottaa liikkumaan,
kirkkaus suojaamaan silmänsä kädellä.

Fragmentti 42

Spartalaiset osoittivat ateenalaisten pelkäävän tulta.

Fragmentti 41

Palava Ateena. Polttava Sparta.

Fragmentti 40

Toisistaan irtautuvat, lohkeilevat maat.
Savilaattojen välistä esiin työntyvät ruohot
ruohojen päihin puhkeavat kukat, valohoito, pisarat.

Fragmentti 39

Auringonnousun aikaan rannalla seistessään
maailma saa minuuteissa takaisin piirteensä.

Fragmentti 38

Rinteelle raivatulla hautausmaalla
ei ole vapaita paikkoja. Tuuli kääntyy.
Kylmät pisarat iskeytyvät kasvoihin.

Fragmentti 37

Valloittajat ryöstävät edellisten valloittajien haudat
ja rakentavat polttamiensa talojen paikalle talonsa.
Valloittajat nostavat jalustalle omat Jumalansa, omat viisaansa.
Vanhanaikaiset patsaat kaadetaan ja kuljetetaan kaatopaikoille,
vanhentunutta tietoa sisältävät kirjat poltetaan rovioilla toreilla.

Fragmentti 36

Pystyyn jääneet rakennukset ovat raunioita kiinnostavampia.
Arkeologit kaivavat esiin salaisuuksia,
jalanjälkiä ja kiveen kaiverrettuja sandaalien kuvia,
tuhkan säilömiä kukkia ja käyttötavaroita, muistoja
haudatusta elämästä jota kukaan ei halua muistaa.
Historia hävittää hyödyttömän ja jättää jäljelle olennaisen:
nimet ja numerot.

Fragmentti 35

Seisoa kolmipäistä koiraa esittävän patsaan alla
loskaisella pihalla. Aurinko sulattaa lumen
ja saa kohmeisen kiven muistuttamaan ihoa.

Fragmentti 34

Lämpötila sahaa. Vesi jäätyy ja sulaa, maa on mutainen.
Siirrymme korkeammalle löytääksemme hangen,
saadaksemme ajatuksiimme ja tekoihimme järkeä.
Patsas näyttää puuhun verrattuna pieneltä.
Ensimmäinen pysyy, toinen kasvaa, molemmat elävät.

Fragmentti 33

Lehdet vaihtavat väriä. Täälläkin ne muuttuvat
värittömistä värikkäiksi, saavat luonnetta
ennen käpertymistä ja putoamista.
Sekoittaa höyryävää pataa puisella lastalla.
Odottaa kärsivällisesti keiton valmistumista
ja luonnon kiertokulkua: punertavan lehden
luovuttamista ja päästämistä oksasta.

Fragmentti 32

Luostarin puutarhassa
pinjojen alla
nunnat tarjoilevat tekemäänsä viiniä.
Valo tihkuu köynnösten ja oksien läpi,
lämmittää kivistä seinää, puista pöytää,
tekee ajatuksista selkeitä.

Fragmentti 31

Odottaa oikeaa hetkeä
nousta pintaan,
luopua ruo’osta.
Olla jahtaajiaan kärsivällisempi. 
Hengittää hitaasti
ja tasata sykkeensä
maatessaan pohjassa.

Fragmentti 30

Piipuista nouseva savu. Sandaalien jäljet lumessa.

Fragmentti 29

Temppeleitä ei ehditä korjaamaan
ennen talvea, ennen sateita.
Pressut ja rakennustelineet
jäävät odottamaan kevättä.
Pyhiinvaeltajat joutuvat jättämään
uhrilahjansa työmaan keskelle.

Fragmentti 28

Kojuissa myydään lämmintä ruokaa ja kylmää juomaa,
huojennusta saapuville ja helpotusta palaaville.
Keppiin nojaava mies odottaa vartioimattomalla portilla.
Hänen takanaan basilikassa jumalanpalvelus loppuu 
ja ihmiset purkautuvat kaksoisovesta avaralle pihalle.

Fragmentti 27

Varikset eivät kuole. Kuolleet korvataan samalta näyttävillä
ja samalta kuulostavilta linnuilla. Ne jatkavat työtään
ihmisen menettäessä persoonallisuutensa ja voimansa.

Fragmentti 26

Tuhansia vuosia säilyneiden kivien keskellä
tuntee olonsa ikivanhaksi, muinaisjäänteeksi
jolla on vahingossa säilynyt kyky hengittää.

Fragmentti 25

Suolta päästäkseen on omistettava hyvät saappaat ja vahvat jalat,
terästäydyttävä, suljettava nenänsä pyykkipojalla.