sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Neljä helmikuussa kirjoittamaani runoa.

Raapivat

Raapikoot ikkunoita oksat, minä en lue oksien kirjoitusta,
en välitä oksia kyninä käyttäviä ikkunoista,
en syvää yötä,
sanon sille hyvää yötä, otan unessani ikkunan reunoista kiinni ja avaan neliön,
sisään tunkeutuvat pimeys, tuuli ja raapivat oksat,
ulkona puutarhassa
ukkospilvi
ui.

Lasihärät

Vahvoista, vaunuja vetävistä häristä tulee hauraita,
eläimet näyttävät siltä kuin ne olisi tehty lasissa ja sinä pyöreäpyöräisissä vaunuissasi
voit vahvistaa maailman muuttuneen toisenlaiseksi,
maailma on muuttunut seinäksi jota vastaan uudet härkäsi hajoavat.

Oksanhanka

Oksa on kulunut kohdasta missä puu hankaa seinää
ajatellen
yksinäisyyttä.

Seireenit

Seireenit lähtivät luotamme, ne tulivat todellisiksi,
lähtivät patsaistaan ja alkoivat liikkua, alkoivat tanssia ja
käyttää käsiään kutsuakseen meitä, käyttää suitaan kutsuakseen meitä tanssiin,
seireeneistä tuli kauneimpia olentoja maailmassa, ne tulivat nähdyiksi,
niin pehmeä oli heidän ihonsa että se täyttyi tuoksuilla toisesta maailmasta,
hyvistä ja pahoista tuoksuista, mies toisensa jälkeen erehtyi heihin,
seireenien silmiin kasvoi merkitys, merkitys jota me elämässämme etsimme,
etsimme niin epätoivoisesti että olemme valmis purjehtimaan merelle ja
kuolemaan, kuolemaan muuttaaksemme kaiken,
elämämme kulun
ja rakastaaksemme salassa.

Ei kommentteja: