maanantai 22. marraskuuta 2010

BÄNG,BÄNG,BÄNG!

BÄNG, BÄNG, BÄNG!
Tänään on hyvä päivä elää
ja kuolla. Tuntea täytetyn eläimen lämpö,
pidellä juopunutta rakasta sylissä, unohtaa
sillä aina tulee kauniimpia hetkiä rakastaa.
BÄNG!
Minä olen suuri sotapäällikkö,
mustaa ja valkoista silmäkulmissani.
Antakaa minulle sakset, niin leikkaan
meidät irti tästä maisemasta, irti valosta
joka osaa pian puhua.
Siellä, täällä, huutava seksuaalisuus kuin
kevät. Kun kirjoitan, en ole heikko. Olen
täynnä mitaleita, lauseita jotka ovat kuin
mitokondrioita
BÄNG, BÄNG!
Niin vähän sinä ymmärrät minua,
tekojani, rohkeuttani seistä raitiovaunupysäkeillä
odottamassa lyhyttä laulua, hyvästijättöä.
Niin vähän sinä ymmärrät kulkurin kenkien pohjaa.
Hymyilen kuin hulluutta vailla.
Hymyilen kuin vastuuta vailla.
BÄNG, BÄNG, BÄNG!

Ei kommentteja: