tiistai 28. elokuuta 2012

Tulvasta (5)


Yritin kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

istuen pimeässä teatterissa istuen juuri pimennetyn

teatterin näyttämöstä katsoen kaukaisimmalla rivillä

odottaen näyttämön eteen vedettyjen paksujen ver-

hojen repeämistä verhojen syttymistä äkkiä liekkeihin.

Kirjoitin pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

seisoen vasta valaistussa teatterissa seisoen lämpimässä

teatterissa yrittäen poistua pettyneenä ettei näyttämön

eteen vedetyille paksuille punaisille verhoille tapahtunut

mitään ettei kukaan sytyttänyt paksuja verhoja palamaan.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis, ehjä kokonaisuus joka sivuaa sitä kirjoittamaasi kritiikkiä Unelmasta näyttämön tematiikalla. Runo antaa sellaisen tarkkailijan vaikutelman.