Piha
kasvaa kohti metsää
pitkin
ja poikin kuivattavat suon
rekkojen
tulla.
Jäkälä
tukehtuu pyörien alle
katkeaa
sienien torvikonsertto.
Niin väsyy
kurjista viimeinen
ylilennon
huuto
katoavat
sumuiset aamut ja hillapaikat.
Vielä kulkee
hirvi
pitkin
pellon reunaa turpa höyryten.
Ei
kaadu, vaikka kaatuu
sarvissaan
orjantappurakruunu
palttoonaan
pihkan käärinliinat
katsoo
minuun.
Joka kuljen
yhdellä jalalla kurjen lailla
suon
reunassa itken temppelin häväistystä.
Loikin hiekkaista
tietä pitkin
piskottelee
päivän pimein hetki.
Tervehdin
entistä Kuningasajojen nopeinta.
Syötän
turvalle viimeistä ateriaa
teen sen
aina sinun muistoksesi.
Kaula
kumartaa kiitoksen
silmät
antavat anteeksi
et katoa
koskaan
*
Jani Nieminen (s. 1973) on helsinkiläinen runoilija. Hänen viimeisin kokoelmansa on Kodittomille koirille (Like 2011).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti