keskiviikko 28. elokuuta 2013

Runovieras: Jani Nieminen


Piha kasvaa kohti metsää
pitkin ja poikin kuivattavat suon
rekkojen tulla.

Jäkälä tukehtuu pyörien alle
katkeaa sienien torvikonsertto.

Niin väsyy kurjista viimeinen
ylilennon huuto
katoavat sumuiset aamut ja hillapaikat.

Vielä kulkee hirvi
pitkin pellon reunaa turpa höyryten.

Ei kaadu, vaikka kaatuu
sarvissaan orjantappurakruunu
palttoonaan pihkan käärinliinat
katsoo minuun.

Joka kuljen yhdellä jalalla kurjen lailla
suon reunassa itken temppelin häväistystä.

Loikin hiekkaista tietä pitkin
piskottelee päivän pimein hetki.

Tervehdin entistä Kuningasajojen nopeinta.

Syötän turvalle viimeistä ateriaa
teen sen aina sinun muistoksesi.

Kaula kumartaa kiitoksen
silmät antavat anteeksi

et katoa koskaan

ei, vaikka sinua kuinka piiskaisi.

*

Jani Nieminen (s. 1973) on helsinkiläinen runoilija. Hänen viimeisin kokoelmansa on Kodittomille koirille (Like 2011).

Ei kommentteja: