Elämä on harhaa.
Nämäkin päivät toistuvat samanlaisina,
kuolleet katsovat pilvien läpi ja laulavat:
O voi che siete in piccioletta barca,
desiderosi d’ascoltar, seguiti
dietro al mio legno che cantando varca,
tornate a riveder li vostri liti:
non vi mettete in pelago, ché forse,
perdendo me, rimarreste smarriti.
Ja elävät, he eivät osaa lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti