Minua surettaa tyhjäkumiset polkupyörät telineissä,
keskellä joulukuuta.
Minua surettaa kahvinkeittimet joissa on käytetty
talouspaperia suodatinpussin sijaan.
Kengät, joista on kävelty ainoastaan kantapäät puhki
sitä kutsutaan pronaatio-ongelmaksi. Naiset jotka piirtävät
kahvin päälle muodostuvaan vaahtoon sydämen. Itse piirtäisin
dollarihymiön. Minua surettaa Roy Anderssonin elokuvien hahmot
vaikka se onkin ilmeistä. Gilmoren tyttöjen lopputekstit, vaikka siinä
on se hyvä nopeasti rullaava kappale. Tietoisuus siitä, että pitää taas odottaa viikko.
Minua surettaa ihmiset, jotka ovat ravintolan tupakkapaikalla ainoastaan sosiaalisen paineen takia.
Sisällä pitäisi olla yksin, ainoastaan omien ajatustensa kanssa.
Minua surettaa tupakantumpit asfaltissa, siinä maisemassa hevosvoimat
polkevat olemassaoloa surutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti