Sinussa on aitoa suurkaupungin tuntua.
Yhdistyy mennyt ja tuleva, riiston ja rakkauden jäljet.
Surun kiskot niin kuin yöjunan sijaan
notkuisimme iänikuiset hammasraudat
keskellä maitohampaita.
Huulipuna leviää kartalle,
niin kuin tahtoisit suudella
koko Eurooppaa.
Minä etsin sinut vierelleni,
en tarvitakseni tyttöystävää
vaan tarvitakseni sinut.
Sinut, joka puhut hetkestä
niin kuin suorasta lähetyksestä.
Rakastan sinua, rakastan sinua!
Tässä menee mielenterveys
jos miettii jotain enemmän tai vähemmän.
Niin kuin missä kohden tunteet
ovat saaneet kovemman tuulibarometrin.
Junaradan vieressä tehdas ja hautausmaa,
hautakivissä tekstiviestejä joita tehtaantyöntekijät
lähettävät toisilleen.
Sinussa on aitoa suurkaupungin tuntua
surua joka savuaa tehtaan pilleistä pystysuoraan
niin kuin vesiputouksen uhmakkuus.
Tehtaan keskellä sinä, eksyneenä
väärään maailmaan
ja ajankuvaan niin kuin Chaplinin kulkuri.
Voi sinua, huulipunalla ympyröity
iänikuinen Pariisi, Pariisi, Pariisi!
mutta sinä et sinne pääse, sillä
nukut aseman yli niin kuin Kerouac.
Luet asemalaiturilla lehteä niin kuin Henry Miller
ja rakastut johonkin pikkukaupunkiin niin kuin
Marilyn Monroe rakastuu baseballpelaajaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti