Yritin
kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
lumen
sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä
vastapäisen
talon makuuhuoneeseen tulleen naisen
alkamassa
varoittamatta hymyilemään huomion hänen
haavoistaan
pois kääntävää aseista riisuvaa hymyään.
Kirjoitin
pitkiä vedenvyörynomaosia runoja
ohuen
kerroksen muodostaneen lumen sulaessa
vastapäisen
talon katolta sen ylimmässä kerroksessa
asuneen
naisen seisoessa kasvot ikkunaan päin yrittäen
pitää
kuvattavan hymynsä yllä niin pitkään että mies pi-
tää
virheellisesti häntä maailman kauneimpana naisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti