Yritin
kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
lumen
sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä
vastapäisen
talon makuuhuoneeseen tulleen naisen
ajattelemassa
notkeaa vartaloaan joka taipuu heidän
rakastellessaan
kuin viattomassa lapsellisessa leikissä.
Kirjoitin
pitkiä vedenvyörynomaisia runoja
ohuen
kerroksen muodostaneen lumen sulaessa
vastapäisen
talon katolta sen ylimmässä kerroksessa
asuneen
naisen seisoessa kasvot ikkunaan päin ajat-
telemassa
pitävänsä miehensä taipumattomuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti