Jätän naisen nukkumaan. Silitän kissan harjaa, se on jo pieni leijona. Katson huoneen luonnetta. Täältä alkoi kaikki kaunis, vaikka se oli silloin ainoastaan sana joka lausuttiin puistossa hiljaa kuiskien. Jätän naisen nukkumaan. Hän on sillä tavalla valmiina heräämään, muutama unikuva vielä ja munakkaan on oltava muutakin kuin tuoksu. Katson meikkipöydän vieressä makaavia kirjailijoiden silmiä, kaikki kuolleet, kaikki sanat tallennettu valmiina meidän sukupolveamme varten. Kirjojen päältä voi haistaa Anabasiksen, muutaman kuivatun kukan, valkoviinin kevyen katkun, savun ja maltaan jota mekin epäilemättä eilen maistoimme. Olisi eilinen, olisi jo huominen pois kaikki hetkeen tarttuminen, en näe taivaalla yhtään ilmapalloa! en näe kadulla ihmisiä joilla ei ole kiire! Tämä on julma herätys valoa varten, ole hyvä jumala ja mene, sulje meidät hetkeksi niihin puistoihin joihin sinäkin saavuit. Suljen sillä välin kaihtimet sillä silmien on pysyttävä auki.
Annan naisen herätä, katsoa sormen päitä kuin ne olisivat jonkun toisen omat. Tiedän, sanoit eilen, kaikki on jonkun muun omistuksessa, emmehän me edes ruumistamme saa koskettaa ilman lupaa. Rakas, tänään on toisin, jumala liikkuu niin kuin tuuli ja olen pyytänyt häntä välttämään pirun teitä, moottoriteitä, markkinateitä, sellaisia teitä joilla lasten täytyy juosta silmät auki ja suu kiinni.
1 kommentti:
Enta jos ilmapallot ovat mustia ja keltaisia?
Lähetä kommentti