Tulee hiljaista
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kauniit rosoiset kasvonsa
jotka ovat kuin vanhalla patsaalla
joka oli
on kaunis
on hiljaista
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
sen kasvot näyttäytyvät
loputtomaan vihaan
loputtomaan rakkauteen jähmettyneinä
hiljaisuus jää
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kasvonsa
mutta ei ajatuksiaan
vain vääristyneet
jähmettyneet kasvonsa
jotka näyttäytyvät meille silmänräpäyksessä
silmänräpäyksissä
jotka se suo
jotka aurinko
jotka kuu
joita päivät
joita yöt meille suovat
hetkellisessä
ikuisessa hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa näyttää kasvonsa
jotka ovat neljät
neljän vuodenajan samat kasvot
kuin vanhalla patsaalla
joka oli
on kaunis
ja hiljainen
kaukainen maa näyttäytyy hiljaisuudessa
kaukainen maa paljastaa salaisuutensa
silmänräpäyksen
silmänräpäyksien ajan näyttää
vuoret metsät
meret maat
ja on selvää:
kaukainen maa on muutakin kuin pimeys
kaukainen maa on muutakin kuin sana
kaukainen maa on muutakin kuin muisto niiden mielissä
jotka ovat nähneet kaukaisen maan ja kertoneet näkemästään
kuolleet suistuneet pimeyteen
kutistuneet sanaksi
nähneet
vuoret metsät
meret maan
muistaneet
ja unohtaneet
jähmettyneet vihaan
jähmettyneet rakkauteen
jähmettyneet kiviksi
jähmettyneet patsaiksi
jähmettyneet hiljaisuuteen
räpytelleet silmiään paljastumisen
paljastamisen hetkellä
ja riisuutuneet samaan aikaan
kun kaukaisessa maassa puhkeaa ruusu
pilvestä puhkeaa
salamanisku
ja jyrähdys
ja hetken kaikki on selvää.
--
Runo kokoelmasta Kaukainen maa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti