maanantai 19. marraskuuta 2012

Tulvasta (172)


Yritin kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

lumen sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä

vastapäisen talon makuuhuoneeseen tulleen naisen

ajattelemassa ajattelemattomasti käyttäytynyttä hänelle

maalatessaan näkemistään ihmisistä jotka istuvat kovilla

junan penkeillä luonnostellen piirroksia karkeakielisestä

ja heidän inspiraationaan toimivasta Muusasta puhunutta

hänet lipevällä kielellään sänkyyn kaatannutta maalaajaa.

Kirjoitin pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

ohuen kerroksen muodostaneen lumen sulaessa

vastapäisen talon katolta sen ylimmässä kerroksessa

asuneen naisen seisoessa selin ikkunaan ajattelemassa

ajattelemattomasti käyttäytynyttä hänelle maalatessaan

näkemistään ihmisistä jotka seisovat junan penkkien edes-

sä luonnostellen piirroksia likaisesta ja heidän inspiraatio-

naan työssä toimivasta Muusasta puhunutta ja häntä val-

heellisilla lupauksilla huijannutta viettelijää ja maalaajaa.

Ei kommentteja: