Tulvasta (185)

Yritin kirjoittaa pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

lumen sataessa niin ohuesti että sen läpi voi nähdä

vastapäisen talon makuuhuoneeseen tulleen naisen

ajattelemassa ajattelemattomasti käyttäytynyttä hänelle

maalatessaan näkemästään temppelistä jonka lasittomis-

ta ikkunoista aurinko paistaa sisään samalla kun maailman

toisella puolella Mozart istuu sohvalla syömässä suklaata sa-

malla kun konserttisalissa soitetaan ensimmäistä kertaa hä-

nen juuri viimeistelemäänsä sävelmää puhunutta maalaajaa.

Kirjoitin pitkiä vedenvyörynomaisia runoja

ohuen kerroksen muodostaneen lumen sulaessa

vastapäisen talon katolta sen ylimmässä kerroksessa

asuneen naisen seisoessa selin ikkunaan ajattelemassa

ajattelemattomasti käyttäytynyttä hänelle maalatessaan

näkemästään temppelistä jonka lasittomista ikkunoista

aurinko paistaa sisään samalla kun maailman toisella puo-

lella Mozart nousee sohvalta vastaanottaakseen onnitteluja

samalla kun konserttisalissa ammattimuusikkojen soitta-

ma synkkä Requiem on loppumassa puhunutta maalaajaa.