Fragmentti 29

Temppeleitä ei ehditä korjaamaan
ennen talvea, ennen sateita.
Pressut ja rakennustelineet
jäävät odottamaan kevättä.
Pyhiinvaeltajat joutuvat jättämään
uhrilahjansa työmaan keskelle.

Fragmentti 28

Kojuissa myydään lämmintä ruokaa ja kylmää juomaa,
huojennusta saapuville ja helpotusta palaaville.
Keppiin nojaava mies odottaa vartioimattomalla portilla.
Hänen takanaan basilikassa jumalanpalvelus loppuu 
ja ihmiset purkautuvat kaksoisovesta avaralle pihalle.

Fragmentti 27

Varikset eivät kuole. Kuolleet korvataan samalta näyttävillä
ja samalta kuulostavilta linnuilla. Ne jatkavat työtään
ihmisen menettäessä persoonallisuutensa ja voimansa.

Fragmentti 26

Tuhansia vuosia säilyneiden kivien keskellä
tuntee olonsa ikivanhaksi, muinaisjäänteeksi
jolla on vahingossa säilynyt kyky hengittää.

Fragmentti 25

Suolta päästäkseen on omistettava hyvät saappaat ja vahvat jalat,
terästäydyttävä, suljettava nenänsä pyykkipojalla.

Fragmentti 24

Meren läsnäolon tuntee.
Ei tarvita suolan tuoksua
tai heijastusta,
ainoastaan sydämen pohjaan
pesiytyneen tunteen merestä.

Fragmentti 23

Kuumuus. Vaikeaa ajatella ja mahdotonta tehdä.
Luumut ja rusinat kulhoissa. Jalat jäämurskassa. 
Nousta mäelle. Todeta varjojen riittämättömyys
ja ihmisten kekseliäisyys:
jääkuutiot, jäätelöt ja tuulettimet
valkoisesta kivestä rakennetuissa taloissa.

Fragmentti 22

Hiljaisesta viiniviljelmästä
äänekkääseen kaupunkiin.
Vehreydestä skootterin ääneen kujalla.

Fragmentti 21

Elää kerjäläisenä kerjäläisten kaupungissa,
valkoisten talojen ja ahtaiden katujen keskellä.

Fragmentti 20

Joki antaa ja ottaa.
Mudasta ja savesta tehdyt kasvot
katoavat nousuveden aikaan
ja palaavat laskuveden mukana.
Joki antaa piirteet
ja ottaa nuoruuden.