Kun lika ei lähde

Lattiassa on ruskeita läikkiä: savumerta,
kuin sumua, mutta hengittäessä pistää keuhkoon
kuten ikkunasuihke.

Läikät näyttävät siltä, kuin joku olisi juuri äsken
kulkenut siitä kuraisilla kengillä.
Mutta kun moppaan, jäljet pysyvät.
Vahaa!
Se on vahassa!
Lika on vedenkestävä meikki jumissa ja
permanenttitussi muovimatossa.
Kura vain erehtyi, ja meni väärään paikkaan
eikä sitten enää suostu lähtemään.
Kuten maassaololupa, oleskelulupa, työlupa
sillä on lupa olla siinä mihin se laskeutui
ja katsoa kuraista kuruuttaan joka päivä.
Moppini ei siihen tehoa, ja niinpä
minulle jää vaihtoehtoja vain yksi.
Minun on astuttava jalanjälkiin, käveltävä vahan yli,
annettava läikkien olla
ja odotettava peruspesun poikia.

ne pommittavat kuuta

ne pommittavat kuuta
heijastavat taivaalle taputtavia käsiä
ne pommittavat kuuta
konkistadoritango soi
kaljupää huutelee pizzerian ulkopuolella
älä pompota sitä palloa
planeetan laajuisessa valintatalossa
on tuplabonus
yön kiinteistövälittäjät
silmäkidat ammollaan
tullaavat kuunsiltaa
sormet romantiikalta tuoksuen
pommittavat
hiljaa
olemme oikeamassa
oikeammassa oikeassa
yk-tango soi
tsup tsup
taivaalle heijastetaan huulet
koskettavaa
me pommitamme kuuta
olemme oikeammassa
oikeassa
jää jään ääni &
suoraan aortanvaloon
johtavat jalanjäljet -

--

Juha Rautio Runokauppa Kattilan sivuilla.

Tähän tyyliin

Tähän tyyliin on menty
puettu reppu, haluttu
ikäänkuin valistaa
tai valmistaa

tähän tyyliin on menty
kuljettu läpi

kanjonit, tiet
jotka rakennettu sodilta suojassa,
joskus eilen, luulisin

tähän tyyliin on kuljettu,
ja kuljetaankin, jos ei sorruta
idiootin tekosiin

Valo, sokeus

Silmien päällä
valo, jolla
teemme toisemme
sokeaksi, valo
jonka lause
ei ole
tosi, riittävä

kevyt on
kevään kulkea
kun on valo

me eksytämme
toisemme,
syksy

on niin pimeää,
etten kuule
suljen huulet
siivotut
vanhat kasvot
vanhenevatkin

ei ehdi tulla
myöhäistä,koskaan
tartunta
varovaisia katseita

tämä jos mikä
on sokeutta

"Yön sumusta"

Yön sumusta etsiytyy varjot
poikki pihamaan, puutarhan

kuin kädet, tahtovat koskettaa
onnella huolestuttaa

Puut kävelevät

Metsä kävelee.
Puut siirtyvät lähemmäs toisiaan koska on syksy,
metsä tiivistyy.
Tiivistynyttä metsää ei voi omistaa.
Tiivistyneessä metsässä ei voi kävellä eksymättä.
Puut kävelevät, kuljettavat eksyvän syvälle vihreään sydämeen:
lämpimään, sykkivään.

9

Kieli liikuttaa planeettoja
valtava voima.

"Tammi kohoaa asvaltista jyrkkänä"

Tammi kohoaa asvaltista jyrkkänä: teline, joka kannattelee raskasta hopeapalloa. Naakat väijyvät oksilla, suhahtelevat ja kahauttelevat keltaista, kajattavat -- hiljenevät yöpuulle. Kun ne ovat paikallaan, ei tiedä, että ne ovat siellä. Oksankärjessä heiluu rämä ilmapallo, se on ryppyinen ja oranssi. Pään yllä vaikenevat siluetit tummansinistä vasten, okranväristen oksien terävät hedelmät. Lehti rapsahtaa maahan; viesti. Ohitan sen, ja puu puhkeaa mustiksi siemeniksi, leviää joen ylle, kirkuu marrasta yhteen ääneen.



Minna Aution runo. Minnan runoblogi Vihreitä omenoita löytyy osoitteesta http://omenoita.blogspot.com/

Anarkiasta koti

Mistä anarkialle koti?
Vastarinnalle imettäjä?
Vastalauseelle piste pilkku ajatusviiva,
paperi?
Me olemme hihoissa ja taskuissa,
ikävystyttävissä piilopaikoissa joista
kukaan ei etsi

Rahat vai henki, kysyn
kysymykseen johon tulisi olla helppo vastata,
mutta kansa on hukassa,
siellä ikävystyttävässä piilossa
tehdään slummitelma, laaditaan budjetti
särjetään sänky, jossa valta kärjistää pistimensä
erektioon
rakennetaan pelko, jota voi nuuhkia niin kuin nahkaa
iltapäivän

Anarkia tuntuu sinusta kaukaiselta ajatukselta
mutta kauniilta, kaaos olisi jo estetiikkaa, liikaa
ääniä jotka päästävät rakkautta, muuntuvat anarkiasta
hiljaa kertyvät aakkoset ja lanteilla vokaalit, konsonantit
ärtyvät murtuvat, rakkaudenluut ja muuttuvat luvut
valtamerten takaa

mikään sana ei pelästy niin kuin toinen
mikään samaa arvottava teko ei ole
toista parempi tulilinko

ei puhu purukumi
punoo pelti pulisongin
sypressi sylikukka, tiskijukan
hukkajuhlissa
kusisukka pula-ajan
pumppuhuolista
ei puhu paperi
papyruskäärökänninen