Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta

Inspiraationa Harri Hertellin runo "Skidit tahtovat pulkkamäkeen" - kokoelmasta Kunnes oppii kävelemään (Helsinki Poetry Connection, 2011)


Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta,
mutta kukaan ei auta, jää raiteilla
venyy kulttuurin notkoon saakka.

Finlandiatalon porteilla raha rienaa
muskettisoturien kenkiä, vain yksi
on ilman.

Spurgut tahtoo pois spårakiskoilta,
taksitolpalla vanhus etsii kadonnutta
rakkautta, snägärillä nuori pari
niin kuin kaikki mausteet.

Mitä jos vantaanjoki täyttyisi verestä?
Me emme ymmärtäisi sen loputtomuutta.

Vapaapäivä. Raksahaalarit eivät kuivu
syyssateiden murheessa. Murolaatikossa
ei luvattua yllätystä, muuttolaatikossa
pino entisten rakastajien kuvia, viimeisin
päällimmäisenä. Jääkaapissa vain kasa
höyheniä koska kasvisten hinta on nousussa.
Kutsuvat tätä päivää toiseksi perjantaiksi.
Kaupungin helmassa lipokielisiä testosteroni
sormenjälkiä, lävistyksiä, umpeen muurattuja silmiä
niin kuin puoli Berliiniä.

Taksijonossa vanhus toivoo takapenkille raamattua.
Radiokanava kertoo miehestä joka on nainen. Mainoskatkon
jälkeen halleluja. Etupenkkipaikasta riitaa. Spurgulle
näytetään ovea niin kuin mainoskylttiä.

Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta,
mutta talvi ei pääty. Kesärenkaat kolisuttavat
hietaniemen hautuumaata. Pian loppuu tila,
jossa käydä maaten. Kesällä vain auringon ylle puetaan
bikinit. Joku surffaa kohti varmaa kohtaloaan,
ihan missä vaan.

Kaiken tämän keskellä

Harri Hertellin runo "Kaiken tämän keskellä" (löytyy myös osoitteesta http://blogitus.net/hartzino/2009/12/01/kaiken-taman-keskella/)

Televisio toitottaa kiristyvästä taloudesta,
kertoo vakavalla äänellä väärennettyjen lääkkeiden vaaroista
ja hytkyttää minua kumirintojen hauskalla huumorilla.

Radio pörisee mielenkiintoisista menovinkeistä,
näyttelyistä, gallerioista, museoista, luennoista, vierailuista
ja televisio-opas täyttyy täysin tuntemattomista henkilöistä:
isoveljistä, sinkkuäideistä, unelmien poikamiestytöistä ja tietysti tohtori Philistä.

Avatessani koneen
huomaan sähköpostiini taas tipahtaneen
uusia varoituksia:
Sinun webmailtili päättyy kolme (3) päivää. Kun olet lukenut tämän viestin, on parasta Vastaa tarvittavat tiedot päivittää postilaatikkoon.

sekä tietysti ilouutisia lottovoitosta:
This is to inform you that you have been selected for a cash prize of £800,000 (Eight Hundred Thousand British Pounds).

Ikkunasta näen kuinka raitiovaunut kirskuvat kurveissa,
metrot humisevat kiskoilla
ja taxit tuuppivat toisiaan iltapäiväruuhkassa.

Puhelin soi,
tekstiviestit kilisevät,
budjetit eivät pidä,
aikataulut eivät kestä,
Diilin Jethrolla ei ole tullin kanssa mitään tekemistä
ja unohdan tärkeitä tapaamisia,
jotka olen itse sopinut
ihan omaksi ilokseni ja
huolettomaksi ajanvietteekseni.

Etsin oikeanlaisia lamppuja,
tarpeeksi isoja vaatekaappeja,
mukavia sohvia,
kiiruhdan Ikeassa, Hong Kongissa, Plantagenissa, Gigantissa
enkä enää edes ole varma
missä maassa olen ostoksilla.

Luen lehdestä merkityksellisiä uutisia
kameravalvonnan lisääntymisestä kaupungeissa
ja pohdin terveellisempää ruokailua,
superfoodia, pähkinöitä, marjoja, taateleita,
iltalenkkejä, HK:n sinisiä
ja valkoisia malluja,
jotka pitäisi jättää polttamatta,
kun ne tuhoavat sademetsät
ja joku keuhkosyöpäinen cowboy
jossakin toisella puolella maailmaa
kaataan whiskycolaansa
taas lisää potkua.

Kaiken tämän keskellä
olen jostakin syystä unohtanut pysähtyä
ja kuunnella hiljaisuutta:
etsiä ääntäni sen kuiskauksista.