Kaksi helmikuussa kirjoittamaani runoa

Ruohon toisella puolella

Ruohon toisella puolella on toisenlaisia eläimiä, elämiä jotka eivät kuulu meille
emmekä me kuulu heille,
toisenlaisia maailmoja, niin hauraita että ne tuhoutuvat varomattomasta kosketuksesta,
täydellisiä maailmoja, niin täydellisiä ettei omamme pärjää niille,
pelkäämme epäonnistumista,
ruohon toisella puolella lehti saattaa luoda vihreän varjon, olemme tietämättömiä
koska emme malta olla hiljaa paikoillaan ja vain katsella,
ruoho saattaa seurata toista ja niin edelleen loputtomiin
niin että ettemme saa koskaan tietää
mutta meidän täytyy yrittää.

Lika

Keskitettynä yhteen osaan kilvestä silmä näkee
siihen tarttuneen lian, mullan joka on kuivunut liikkumattomiin osiin,
liikkumattomiin siitä lähtien kun kilpi on tehty,
taottu nuoruudessa nuoruuden käytettäväksi
mutta kiiltävässä metallissa on jo kuluneita kohtia, yhtä peruuttamattomia naarmuja
kuin nuoruuden jälkeen tulevat kärsimyksen vuodet,
yhtä kuolemattomia kuin kädet jotka ovat kantaneet valmista kilpeä,
kuolemattomia koska kädet eivät ole kenenkään,
yksikään ei pyyhi likaa,
ei katso kilven nopeaa kultaa tai hidasta pronssia,
ihminen ei jää mutta
lika pysyy
hänen
kilvessään.

Neljä helmikuussa kirjoittamaani runoa.

Raapivat

Raapikoot ikkunoita oksat, minä en lue oksien kirjoitusta,
en välitä oksia kyninä käyttäviä ikkunoista,
en syvää yötä,
sanon sille hyvää yötä, otan unessani ikkunan reunoista kiinni ja avaan neliön,
sisään tunkeutuvat pimeys, tuuli ja raapivat oksat,
ulkona puutarhassa
ukkospilvi
ui.

Lasihärät

Vahvoista, vaunuja vetävistä häristä tulee hauraita,
eläimet näyttävät siltä kuin ne olisi tehty lasissa ja sinä pyöreäpyöräisissä vaunuissasi
voit vahvistaa maailman muuttuneen toisenlaiseksi,
maailma on muuttunut seinäksi jota vastaan uudet härkäsi hajoavat.

Oksanhanka

Oksa on kulunut kohdasta missä puu hankaa seinää
ajatellen
yksinäisyyttä.

Seireenit

Seireenit lähtivät luotamme, ne tulivat todellisiksi,
lähtivät patsaistaan ja alkoivat liikkua, alkoivat tanssia ja
käyttää käsiään kutsuakseen meitä, käyttää suitaan kutsuakseen meitä tanssiin,
seireeneistä tuli kauneimpia olentoja maailmassa, ne tulivat nähdyiksi,
niin pehmeä oli heidän ihonsa että se täyttyi tuoksuilla toisesta maailmasta,
hyvistä ja pahoista tuoksuista, mies toisensa jälkeen erehtyi heihin,
seireenien silmiin kasvoi merkitys, merkitys jota me elämässämme etsimme,
etsimme niin epätoivoisesti että olemme valmis purjehtimaan merelle ja
kuolemaan, kuolemaan muuttaaksemme kaiken,
elämämme kulun
ja rakastaaksemme salassa.