Ruohon toisella puolella
Ruohon toisella puolella on toisenlaisia eläimiä, elämiä jotka eivät kuulu meille
emmekä me kuulu heille,
toisenlaisia maailmoja, niin hauraita että ne tuhoutuvat varomattomasta kosketuksesta,
täydellisiä maailmoja, niin täydellisiä ettei omamme pärjää niille,
pelkäämme epäonnistumista,
ruohon toisella puolella lehti saattaa luoda vihreän varjon, olemme tietämättömiä
koska emme malta olla hiljaa paikoillaan ja vain katsella,
ruoho saattaa seurata toista ja niin edelleen loputtomiin
niin että ettemme saa koskaan tietää
mutta meidän täytyy yrittää.
Lika
Keskitettynä yhteen osaan kilvestä silmä näkee
siihen tarttuneen lian, mullan joka on kuivunut liikkumattomiin osiin,
liikkumattomiin siitä lähtien kun kilpi on tehty,
taottu nuoruudessa nuoruuden käytettäväksi
mutta kiiltävässä metallissa on jo kuluneita kohtia, yhtä peruuttamattomia naarmuja
kuin nuoruuden jälkeen tulevat kärsimyksen vuodet,
yhtä kuolemattomia kuin kädet jotka ovat kantaneet valmista kilpeä,
kuolemattomia koska kädet eivät ole kenenkään,
yksikään ei pyyhi likaa,
ei katso kilven nopeaa kultaa tai hidasta pronssia,
ihminen ei jää mutta
lika pysyy
hänen
kilvessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti