Edith,
pidättää naurua en tunne häntä hyvin en tunne mitään sisältöä jota toistaa
en tunne kieltä jolla tähtäät tai luetteloa josta hänet voisi lukea
siivoan suuni niin että saippua saa loppua itsestään!
ja
asetan
huutomerkinnän
jokaisen esitetyn ja ei mietityn- lauseen loppuun
niin kuin puhuisin ensimmäistä kertaa
merkityksistä suihkussa
kysymysmerkkiä näplään hikisissä sormissa ja sujautan sen hiuksiin
miksi hiuksiin ja kenen
mä näen suden
kaupungissa jossa kasvatin
mielipiteen jonkun toisen ajatuksesta
ja puin se toisiin kledjuihin niin kuin joku snadi ensimmäisissä leikeissä
mä rakennan sulle maailman ääriin oman hermostoradan jossa voit itse ojentaa rytmin jossa voit olla jonkun toisen oma itse
ja hajotan anatomiasi palapeiliksi ja tuijotan sitten kuin ventovierasta peilikirkkaasta jäästä tai lasista johon sinut kaadan taas
en enää jaksa juhlia
tuo minulle lasi johon sinut kaadan
ja kumoan asfaltiksi liikkuvasta autosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti