Balkansarja VII

Hei,
sade on niin surullista
että Ian Curtis jää toiseksi.
Tiedän mitä tarkoittaa sarajevolainen
vastaanotto.
Huulilta voi lukea dollarin –
in european union we trust.
Ensiksi näytetään tuhottu kirjasto,
sitten salatie pommipaikalle,
sen jälkeen soitetaan paikallista musiikkia
jotta tulisi vieraantunut olo.

Yön katku kertoo
että kansalle ei tarjota oopiumia
vaan absinttia.

Balkansarja VI

Hei,
lyöttäydyin tänään paikallisen seuraan
ja seurasin niin kuin koira.
Haukuin ruoan, maisemat, paikat
joissa pystyi vain olemaan.
Haukuin meren, tuoksut, teot
olin niin kuin kommunisti,
mikään ei kelvannut.

Split nousi kasvoille
niin kuin irlantilainen tuontiolut.
Näitä päiviä on kai jo liikaa.

Balkansarja V

Hei,
täällä Romaniassa puhutaan jo sujuvaa globalisaatiota
ja valkokangas näyttää vain hyviä uutisia. Tiedän mitä sinne kuuluu.
Nähtävyyksistä mielenkiintoisin, rauhanpallo, Euroopan maiden ympäröimänä,
arkkitehtuurin voittokulku!
Kamerasta löytyy rauhaisat paikat sille kuuluisalle elämän virralle,
mutta me emme sinne osaa eksyä niin kuin aasialainen Nikon.
Auringon edessä on tänään enimmäkseen ollut bikinit,
iltaa kohden se ripustautuu polyesterimekkoon. Ystävä väittää,
että Kuu on nainen joka valvoo, mutta mielestäni aurinko
on mitä kaikki palvoo.

Juna kuljettaa maisemaa, maisema kuljettaa kaaosta. Pian kaikki tiet
johtavat takaisin basaariin. Ennen sitä
koetamme sovittaa nenäämme taivaankattoon
kuin kristallikruunua.

III

Hei,
tänään eksyttiin kyrillisten aakkosten avulla
hollantilaisen unien viereen.
Uni on ehtymätöntä polttoainetta, se sanoo kun
peitto kääriytyy pois jaloista.
Myöhemmin iltapäivällä olemme matkalla museoon,
jossa minun suljettava kaikki aistit.
Kaikki aistit sillä pahuus käy minun ylitseni niin kuin pommikone,
eikä tällaista hulluutta kestä yksin sielu, yksin ruumis.
Peileistä ilkkuu Titon haamu
ja muutama muu
pakkaamaton matkamuisto.
Hollantilainen hakee minulle vettä,
korjaa olkapääni vasten seinustaa
niin kuin Jeesus silittäisi kasvojani ja sanoisi ole huoleti.
Ystävä nappaa muutaman kuvan, palauttaa valon
takaisin luontoon.
Museon ulkopuolella on puutarha, mutta ei kukkia.
Aiemmin iltapäivällä näin hiekkalaatikon mutta en hiekkaa.
Mietin että ajan on joskus käytävä ilman kelloa, hiekkaa,
käytävä ymmärtääkseen että joskus on tylsää.

II

Hei,
olemme tehneet muutaman typerän reittivalinnan,
muutama ranta vielä ja pidämme aarretta käsiemme päällä.
Yöbussissa tuntuu, että valvon kaikkien muidenkin unta.
Televisio pauhaa huonoa komiikkaa vai onko se tuo
maisema. Hämärä läikkyy niin kuin samppanja.
Tie on kierompi kuin yksikään hirmuhallitsija.
My head is killing me.
Kirjoitan koti-ikävän olevan köyhän miehen sympatiaa..
Sanat tulevat paperille ennen kuin ehdin unohtaa.
Musiikki sammuu ennen kuin ehdin nukahtaa

I

Ystävälle, matkantekijälle.

Hei,
istun hylätyllä pihamaalla kuin myrskylyhty ja mietin sodan tuhoja.
Lapset saavat silti leikkiä ja uskaltaa, vaikka pommi voi katkaista
jalan. Aivan samoin kuin kerran tunnissa liikkuva lentokone halkaisee tehdassavun.
Täällä pyykit ei kuivu loppuun, niihin tarttuu murhetta enemmän kuin yksikään
helsinkiläinen kykenee ymmärtämään. Täällä linnut laulavat satavuotista sinfoniaa,
kulttuuri on kai samassa suunnassa.
Pihamaa muuttuu nopeasti näläksi ja kahvilajonossa herrasmies johdattaa keskustelun rakkauteen
ja kehuu hyvin aseteltua hymyäni.
Mietin missä olisi paras näköala kurjuuteen,
melankoliaan, palaviin autonrenkaisiin
ja niihin kauniisiin naisiin.
Katson kuinka sama herrasmies korjaa nopeasti henkseleitään,
enkä voi olla nauramatta sille pyyteettömyydelle
kun hän antaa tietä kahvijonossa jo ainakin kymmenennen kerran.
Ystävä kaivaa päivälaukusta postikortin johon piirretään kartta,
ajattelen ystävän sydäntä kun hän kirjoittaa että täällä on lämmin.
Luoteesta paljastuu lähimpään ikkunaan sellainen valo,
joka saa minut uskomaan että tänään vesi todella muuttuu viiniksi,
tai oikeastaan vaihtuu.
Mietin hylättyä pihamaata, kasveja joista olisi kasvanut
ainakin sadalle tuhannelle suurempi vatsa. Kun jätettiin pihamaa,
tunsin kauhua, ohitettiin kirkko josta kasvoi Euroopan unionin lippu.
Pian raha kasvaa kuolleista, historia kääriytyy makuupussiin
ollaan sellaisilla festivaaleilla, että mutaa riittää kaikille.