visby 14

Tapaan sinut mielelläni mutta vasta sitten kun
aurinko on laskeutunut ja voimme kohdata toisemme
hämärässä portaikossa ja kun voin vastata kömpelöihin hyväilyihisi
muullakin kuin kömpelöllä hymyllä, vasta sitten kun
aurinko on laskeutunut ja talossa on aivan hiljaista.

Visby 13

Mies saapui puutarhaan kerättyään koko päivän rohkeutta
ja valmistellut astumista järvien, palatsin ikkunoiden
ja muiden peilien esiin.

Visby 12

Mies saapui puutarhaan toivosta löytää paratiisi.

Visby 11

Mies saapui paratiisin portaille ja alkoi kiivetä,
alkoi kiivetä paratiisin johtavia mustia portaita
jotka paratiisin lähestyessä muuttuivat valkoisemmiksi
ja olivat ylimmillä portailla niin valkoisia että sokaisivat ne
jotka olivat tehneet syntiä, löytäneet synnistä huolimatta
portaat ja nousseet portaita koko elämänsä ja turhaan.

Visby 10

Mies saapui puutarhakseen istuakseen puutarhatuoliin,
sulkeakseen silmänsä ja antaakseen puutarhatuolin ja
silmiensä olla.

Visby 9

Mies saapui puutarhaan ja kuvitteli heti saapuneensa
taivasten valtakuntaan ja taivasten valtakunnassa
odottavaan paratiisiin ja kuvitteli heti paratiisin
muistuttavan puutarhaa ja kuvitteli saapuneensa sinne.

Visby 8

Kieltäydyn ajattelemasta että tässäkin viheliäisessä
maailmankolkassa kasvaisi mitä ihanimpia ruusuja.

Visby 7

Kieltäydyn ajattelemasta että ruusu voisi voittaa ajan,
että kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti ruusu kukkisi
vielä talvellakin ja tunkeutuisi hangen läpi kohti aurinkoa
ja uhmaisi kukkimisellaan elämän ja kuoleman lakeja.

Visby 6

Kieltäydyn ajattelemasta että Kiinan dynastiat,
aivan kuten yksittäiset elämätkin, voidaan jakaa
syntymisen, kasvun, kukoistuksen ja rappion kausiin,
että ihmisen elämä muistuttaisi tässä suhteessa ruusua.

Visby 5

Kieltäydyn ajattelemasta aukeavia kukkia, auenneita kukkia,
auenneita puita, aukeavaa metsää ja kuinka se antaa minun
laskea pääni sammaleelle ja tuntea kasvoillani auringon.

Visby 4

Kieltäydyn ajattelemasta ruusun tuoksua, ruusun hajua,
ruusun tuoksuja ja hajuja, vivahteita, joiden kautta
maailma tekeytyy ymmärrettäväksi, vivahteita, joiden läpi
meidän on kuljettava tunnistaaksemme yhtenäisen tuoksun.

Visby 3

Kieltäydyn ajattelemasta ruusuja ja ruusupenkkiä,
kuinka elämä ei sittenkään ole istutettava, puhkeava,
kukkiva ja lakastuva ruusu vaan muistuttaa laulua.

Visby 2

Kieltäydyn ajattelemasta että rakkautemme on ohimenevää
kuin ruusujen kukinta, että elämämme on ohimenevää
kuin ruusujen kukinta, että me olemme jollakin tavalla
verrattavissa ruusuihin ja kuinka pidämme niistä huolta.

Visby 1

Jätin huoneeni, jätin taloni ja kävelin kultaista merta pitkin
tälle saarelle joka sekin on tehty kokonaan kullasta.

Jätin huoneeni ja taloni koska ne eivät sijainneet
kultaisella saarella.

Tulin kultaiselle saarelle, tulin kullasta tehdylle talolleni
ja nousin kultaiset portaat joissa on hopeakaiteet.

Tulin kultaisen huoneeni ovelle ja käänsin hopeista kahvaa.

Visbyn runot 3

Kysyin jokaiselta vastaantulijalta

Kysyin jokaiselta vastaantulijalta
onko hän rakastettuni.
Moni vastasi myöntävästi, mutta vain yhden tiesin olevan tosissaan,
sinun,
koska vastasit kysymykseeni vakavissasi.

Kirjanmerkeistä

Kirjanmerkeistä näen, kuinka paljon on jo takana.
Laitan niitä päivien, kirjojen ja ihmisten väliin,
etten unohtaisi.
Monen kohdalla en muista, milloin olen merkin laittanut.

Visbyn runoja 2

Ruoho painuu

Ruoho painuu jokaisen kävelijän jalkojen alla,
mutta se nousee ylös, helposti se ei katkea.

Patsaasta

Säilyt mielessäni,
kuin asennon ottanut malli josta kuvanveistäjä vakaisin käsin
tekee patsasta,
ja myöhempi valokuva valmiista patsaasta.
Näytät, että voisit lähteä liikkeelle painavin, kivisin jaloin.

Visbyn runoja 1

Ajattelen puuta

Hämärässä kaikki näyttää hetken samalta kuin satoja vuosia sitten.
Ajattelen puuta jonka aika tulee kerran vuodessa
seisoa voittajana.

Meri on tänään rauhallinen

Meri on tänään rauhallinen.
Se näyttää matolta jota pitkin pystyy kävelemään
toisille rannoille,
ja mietinkin kävelemistä.
Meren rauhallisuudessa on jotain pelottavaa, kuin jotain olisi tulossa.