Maa on luotu viljeltäväksi

(Esimerkkiruno kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Maa on luotu viljeltäväksi.
Ihminen, jotta hän tuottaisi jälkikasvua.
Istuttaminen voidaan suorittaa joko syksyllä tai keväällä.
Kevätistutus on meillä kuitenkin aina varmin.
Mutta jos se välttämättömistä syistä on toimitettava syksyllä,
pitää sen tapahtua aikaisin,
sillä vuosien saatossa ihminen vanhenee ja kuihtuu.
Mikään päivä jonka hän jättää taakseen ei koskaan palaa.

Se alkaa rakkaudentunnustuksesta hiljaiselle

(Esimerkkiruno #3 kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Se alkaa rakkaudentunnustuksesta hiljaiselle,
arjen urotöiden koettelemalle miehelle
ja muuttuu myyttiseksi merimatkaksi,
ei näe eteensä, näkee vain valon ja harhailee
Hakaniemeen, Venetsiaan, turistirannalle,
järven äärelle,
järjen äärelle,
nousee loputtoman virtauksen,
kierron ja muodonmuutoksen kuvaksi,
saa elämän näyttämään suloisen ainutlaatuiselta
ja sietämättömältä,
kertoo,
ei kalojen,
kolojen,
vaan meren yli hyppäämisestä,
alusta loppuun,
lopusta alkuun,
huuhtoo kaikkea
yhä uudelleen.

Mittaan

(Esimerkkiruno #2 kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Mittaan
sulaa aikaa, virtaavaa hetkeä, niin venyvää että se
ulottuu kaikkeen historiaan, kaikkien vuosien yli,
kaikkialle minne ihminen laskee jättiläisjalkansa
puhkeaa terälehtiä,
ne ovat aurinkopölyä,
tylyä, töykeää ja luoksepääsemätöntä aikaa,
sitkeää tahnaa jota haluan niellä,
ottaa sisääni kaiken.

Koneet ovat poissa, kuten niiden käyttäjätkin

(Esimerkkiruno #1 kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)

Koneet ovat poissa, kuten niiden käyttäjätkin.
Käännän vipua ja kone käynnistyy, jauhaa eläimet.
Niin menetän
kevyen, vapaan, jumalallisen läsnäolon
jonka eläimet muistavat, yksinäiset,
niiden konditionaalinen asenne
kuin jokainen solu olisi kalvo tai kello,
viritetty värähtelyn mukaan.
Kone pysähtyy vasta kun työ on tehty.
Tehdas soittaa pilliään ja työntekijät
heräävät tuhatvuotisesta koomastaan,
minäkin,
suljemme kitisevät portit, kuljemme yli
holvien ja siltojen,
poistumme syvälle kaupungin kudoksiin, katujen laskoksiin,
tajuamme kauhuksemme mitä olemme tehneet.