(Esimerkkiruno #3 kokoelmasta Kolibrilla pesänsä mustien liljojen sydämessä)
Se alkaa rakkaudentunnustuksesta hiljaiselle,
arjen urotöiden koettelemalle miehelle
ja muuttuu myyttiseksi merimatkaksi,
ei näe eteensä, näkee vain valon ja harhailee
Hakaniemeen, Venetsiaan, turistirannalle,
järven äärelle,
järjen äärelle,
nousee loputtoman virtauksen,
kierron ja muodonmuutoksen kuvaksi,
saa elämän näyttämään suloisen ainutlaatuiselta
ja sietämättömältä,
kertoo,
ei kalojen,
kolojen,
vaan meren yli hyppäämisestä,
alusta loppuun,
lopusta alkuun,
huuhtoo kaikkea
yhä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti