Hannes Penttilä runoilee
Pienenä imeydyin
Kylkiluuhusi kiinni
Roikuin mukana
Kylpyammeesi aalloissa
Aistini menetin
Kirkkautesi huumassa
Ajauduin aaltojesi mukana
Ilman aurinkolaseja
Olenkohan jo sokea
En oikein huomaa
Tunteittesi varjoja
Ihmettelin jäisiä aamuja
Oloni on kuin kalapuikolla
Tästähän syntyy
Pian kalapuikkovauvoja
Olemmekohan raskaana
Ilman lupaamiasi jouluisia valoja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti