Runo

vähiin ovat käyneet
meren vedet
ja kuiva hiekka
haukkoo rannassa henkeään

kuin kala kuivalla maalla
en minäkään
enää kauaa
jaksa kantaa vettä

sillä
rikottujen käsieni päällä
se kirvelee

talvi
missä olet ?
kotini
on pian autiomaa