maanantai 9. marraskuuta 2009

Kun lika ei lähde

Lattiassa on ruskeita läikkiä: savumerta,
kuin sumua, mutta hengittäessä pistää keuhkoon
kuten ikkunasuihke.

Läikät näyttävät siltä, kuin joku olisi juuri äsken
kulkenut siitä kuraisilla kengillä.
Mutta kun moppaan, jäljet pysyvät.
Vahaa!
Se on vahassa!
Lika on vedenkestävä meikki jumissa ja
permanenttitussi muovimatossa.
Kura vain erehtyi, ja meni väärään paikkaan
eikä sitten enää suostu lähtemään.
Kuten maassaololupa, oleskelulupa, työlupa
sillä on lupa olla siinä mihin se laskeutui
ja katsoa kuraista kuruuttaan joka päivä.
Moppini ei siihen tehoa, ja niinpä
minulle jää vaihtoehtoja vain yksi.
Minun on astuttava jalanjälkiin, käveltävä vahan yli,
annettava läikkien olla
ja odotettava peruspesun poikia.

1 kommentti:

mika kirjoitti...

Kiva lukea tekstiä joka kuvittaa päivittäisiä asioita...Katson nyt läikkiä toisin silmin (katseluluvalla)