Päivitän ampiaispesän ja keitän kylmää kahvia
soitan lähelle, soitan kauas, kukaan ei vastaa
kukaan ei unohda, ei edes yksinäinen matkustaja
joka toi puhelinluettelon
joudun marginaalin ja kasvatan siellä luonteen
minut kasvatetaan hiuksista, minut kasvatetaan ajasta
alan kasvattaa aikaa niin kuin hiuksia jotka leikkautin
vuosissa
tai hankaluuksia ja se mikä todella kasvaa
alkaa kasvaa outoa vuotta
nimeä väärinpäin
eikä se ole lähimmäisen nimi, se on yliviivattuna
näyteikkunan puoleiseen oveen aukioloajaksi
saan lämmintä kylmän sekaan ja esitän muutoksen hahmoa!
lopulta siirrän ampiaispesää
puoli valtakuntaa melusta ja kipeästä
yritän tyytyä ja opettelen yhtenä käyttäytymistapana
sen
ja kun lopulta olen nuori, saavutan
ymmärrän täsmäaseen merkityksen
samassa suhteessa vanhempieni tapoihin
vedän ranteeni auki ja olen suljettu
en minä aina ole sama
* * * * *
uni alkaa suodattua
alkaa todella ja muistaa
mitä
hylättyä suunnitelmaa
toistaa
näen kuinka hulluus kasvaa yllättävää suuntaa
ja pyytää pelastusta
missä kaikkialla on äiti
on kaikkialla ylösalaisin
missä kaikkialla on hui-
jausta
on huone joka on ympyrää
kuinka huippuvuodet valottuvat
pian näet pikselimaton
pian alan vierastaa
yliannostaa
mihin pystyy minuus
siihen alan tottua
1 kommentti:
Lähetä kommentti