--
Uni on surullinen kun se sanoo
Uni on surullinen sanoo ja jos on rakkautta on myös muuta
mies pudonnut pois nähtyään liian unta ja putoaa siitä pois syliin
joka on pehmeä joka on luulo ikuisuudesta joka on jotain kaunista
unen surullinen saapuminen sen siivittä on kieltämättä vaikea lentää
naista jonka jo kävely käy runoudesta ja mustat ovat hänen siipensä
hyvän yön jäljet ovat pehmeät ovat aivan liian helposti unohdettavissa
ovat punaisen väriset ovat musiikkia ovat katso käsiäni ne ovat tulessa
surullisuus pitää minut hengissä vaikka vaikeaa hengittäminen ne
yhtä ne kahta ne kolmea ne niin pitkään kuin sormet riittävät ne
pitkät matkat jonnekin joka ei enää ole pelkkä sijainti vaan ehkä jo koti.
Valon seinämä
Sinulla on neljä seinää jokainen valonsa peittämää,
kuinka kauneuden vaikeaa, valkeaa liekkiä peittää
monta mustaa palavaa valkeaa, ja miten tuntevat
ne jotka kuun valossa piirtävät musteella luulle,
tuolle synkälle instrumentille, kun rintalastaa herkillä
sormilla soitetaan, kuulle, joka valollaan
heittää meitä valollaan heittää meitä.
Varsi
Kukat roikkuvat omasta viattomuudestaan
loukkaantuneina joistain huomaa miten ihon tiukka
on niiden varsi vaikka yhtä herkkä
kun eilen ei enää tänään näytä samalta ja
väriä on vielä vaikea hyväksyä katoavaksi
vaikka pahaa on se joka vaatii kauneuteen itseään lisättäväksi
se tulee kaatumaan minne varsi jatkuu
kukista pois ja taas takaisin.
Lasisilmistäsi
Lasisilmistäsi heijastan maailman tragedian:
miten pieni ja kaunis maa onkaan, sen hiljaisuus ja välillä ääni,
värittömyys ja välillä väri, ja sattuma joka kertoo
kaiken tyhjyydestä,
mikä ero on heijastuksella ja oikealla näyllä joka
kääntyy ylösalaisin verkkokalvoillemme, sitä ei puolusta mikään
väri vaikka kuinka kaunis, ei mikään näkyvä tai näkymätön
(joka on ihmeen välttämättömyys)
ja vaikka valo olisi samanlainen yöllä ja päivällä kun
ihmisen silmä on kehittynyt täydelliseksi, kun se pystyy hyväksymään ihmeitä ja raivoamaan pelkällä vilkaisulla, katsomaan pintaa pintana
ja vielä syvemmältä,
kun sormeani silmäsi päällä hiljaa liikutan
ei silmässäsi ole yksinäisyyttä tai yhdessäoloa, pelkkää tyhjyyttä
joka on yhtä kuin nykyisyys, mutta pimeys niistä näkyy vielä
niin tyhjä ettei ihmisestä ole vielä epäilystä.
--
(Kokoelmasta Yökiipijä, Ntamo 2007)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti