Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta

Inspiraationa Harri Hertellin runo "Skidit tahtovat pulkkamäkeen" - kokoelmasta Kunnes oppii kävelemään (Helsinki Poetry Connection, 2011)


Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta,
mutta kukaan ei auta, jää raiteilla
venyy kulttuurin notkoon saakka.

Finlandiatalon porteilla raha rienaa
muskettisoturien kenkiä, vain yksi
on ilman.

Spurgut tahtoo pois spårakiskoilta,
taksitolpalla vanhus etsii kadonnutta
rakkautta, snägärillä nuori pari
niin kuin kaikki mausteet.

Mitä jos vantaanjoki täyttyisi verestä?
Me emme ymmärtäisi sen loputtomuutta.

Vapaapäivä. Raksahaalarit eivät kuivu
syyssateiden murheessa. Murolaatikossa
ei luvattua yllätystä, muuttolaatikossa
pino entisten rakastajien kuvia, viimeisin
päällimmäisenä. Jääkaapissa vain kasa
höyheniä koska kasvisten hinta on nousussa.
Kutsuvat tätä päivää toiseksi perjantaiksi.
Kaupungin helmassa lipokielisiä testosteroni
sormenjälkiä, lävistyksiä, umpeen muurattuja silmiä
niin kuin puoli Berliiniä.

Taksijonossa vanhus toivoo takapenkille raamattua.
Radiokanava kertoo miehestä joka on nainen. Mainoskatkon
jälkeen halleluja. Etupenkkipaikasta riitaa. Spurgulle
näytetään ovea niin kuin mainoskylttiä.

Spurgut tahtovat pois spårakiskoilta,
mutta talvi ei pääty. Kesärenkaat kolisuttavat
hietaniemen hautuumaata. Pian loppuu tila,
jossa käydä maaten. Kesällä vain auringon ylle puetaan
bikinit. Joku surffaa kohti varmaa kohtaloaan,
ihan missä vaan.