Fragmentti 49

Kukasta ei saa Jumalaa.
Se kuolee liian nopeasti ollakseen kuolematon,
on liian hento.
Kivet ovat uskottavampia Jumalia.
Ne kestävät aikaa ja huonoa säätä, saavat luonnetta.
Ihminen on kukan ja kiven välissä.
Hän ei tiedä kumman puoleen kääntyä,
kummalta anoa armoa
masentuessaan tai sairastuessaan,
kokiessaan yhden elämän pimeistä puolista.