torstai 1. tammikuuta 2015

Fragmentti 45


Ihminen on kehää kiertävä olento.
Hän menee puutarhaan tehdäkseen

samat liikkeet samassa järjestyksessä.
Hän juo tutusta vuoristopuron kohdasta,
kiipeää huipulle muiden raivaamaa polkua pitkin.
Ihminen on itseään toistava olento.
Hän teroittaa keihäänsä ollakseen valmis
kuoleman koputtaessa.
Hän ei ymmärrä kuoleman tulevan kutsumatta
ja odottamattomasta paikasta.

1 kommentti:

Ville Paavolainen kirjoitti...

ihminen siis ymmärtää aseistautua kuolemaa vastaan osaamatta käsitellä sitä koska se ei kulje ympyrää vaan on täysin satunnainen? Osattiinko ennen kulkea samoja ratoja kuoleman kanssa, ennen sairaaloita?