(Esa Mäkijärven ja Tuukka Terhon yhteisruno runokuukauden kunniaksi.)
--
Rauhassa
pitkää
iltaa
alas
matkaavan
lapsen
syli
on
maljakko.
hän:
tulipahan esittäydyttyä, sinun vuorosi.
minä:
olen valtameri toisesta päästä ja lupalappu,
synkimmänkin pohjan valaiseva lamppu käsissäsi.
olla hetken sumussa islannin auringon alla ja olla musiikkia!
sinä:
sinulla on taipumusta, tiedän. sateenkaaren värit ovat huijausta sinulle
joka olet pelkkää mustaa väriä ennen kuin valaisen.
jään odottamaan.
lapsen syli on maljakkoon kätketty aarre, sen löydettyäni sähisisin onnesta.
anna kun aivastan, maailma syntyy,
astun pöytään ja tunnen herramiehen,
hän syö kätensä taskusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti