(Jarkko Laineen muistolle)
Kuolleena olisin kuin sotkettu paperi,
täynnä merkintöjä.
Koukerot peittäisivät epäonnistumiseni,
pahan oloni
ja yksinäisyyteni, mutta myös
monet voittoni,
onnellisuuden tunteet
ja muistot ystävistäni.
Kuolleena olisin viimeinkin hävinnyt
elämän pelin,
mutta millainen elämä!
millainen peli!
En katuisi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti