Cut-up 93

(Ulf Karl Olov Nilssonin runoa mukaillen)

Silmäsi
hyvä sydämesi
avoin mielesi
elämäsi
elämäni
elämämme
muistosi
loputtomuus
suru
kaipuu
kaikki yhdessä
ystäväni
lapsenlapseni
poikani
hiuksesi
avoin sydämesi
hyvä mielesi
silmäsi
sydämellisyytesi
kauneutesi
sinä
minä
me
te
he
elävä
kuollut
ottaa askeleita
hautausmaalla
silmät kiinni
pimeässä
poissa
kaiku
äänet
ilo
päivät
yöt
viikot
kuukaudet
vuodet
kalenterit
kaipuu
huolehtiminen
aurinko
kuu
taivas
kun olimme kaikki yhdessä
kaikki mitä annoit
ihmeellisyys
arki
rikkaus
muistosi
loputtomuus
suru
kaipuu
kaikki yhdessä
nyt kun
elämäsi
elämäni
elämämme
silmäsi
sydämesi
sulkeutuneet
kun kaipaus on suuri.

Myrkky

Älä anna minulle myrkkyä.
En suostu juomaan sitä
tappamaan itseäni.
En suostu olemaan näkemättä
kuuta taivaalla
aurinkoa
tuhansia pilviä
en suostu olemaan katsomatta.
En halua sokeutua.
Myrkky
josta pisarakin riittäisi
näyttämään minulle Tyhjyyden
on kädessäsi
kädessäni
käsissämme
kuin kastevesi
kaikkialla
ja kaikessa
sinä olet sitä minulle tarjoamassa
ja kaikkialla
ja kaikessa
minä siitä kieltäydyn.

Historia

Kuljen pitkin entisen maailman pitkää hopeajuovaista viivaa
jonka päälle historia on kirjoitettu
Haistan ojentuvaa ruusua.
Valvon.
Nykyisyys vetää entisen päälle kultaista viivaansa,
yrittää peittää
sen mikä ei ole peitettävissä.
Nukahdan.
Annan kynäni pudota, en anna sen enää kirjoittaa.

Rakastavaiset

(E.K.:lle)

Sinulla on kaikki.
Minulla on sinut.
Sinulla on minut.
Meillä on toisemme.
Sinä olet minä.
Minä olen sinä.
Sinulla on valo.
Sinulla on minut.
Minulla on pimeys.
Minulla on sinut.
Me olemme.
Tämä tila on pysyvä.
Tämä tila on hetkellinen.
Tämä tila on aina.
Me elämme.
Me kuolemme.
Me olemme aikaa.
Me olemme ajattomia.
Me olemme rakastavaisia.
Minulla on ääni.
Minulla on liike.
Iloitsen.
Sinulla on ääni.
Sinulla on liike.
Iloitse äänestäsi.
Iloitse liikkeestäsi.
Tee niin kun vielä pystyt.

Törmällä

Joki,
sinä et suostu jäätymään
vaikka aika vaatisi.

Aluksi
täytät itsesi
kullalla ja kimalluksella.

Ne sekoittuvat vedessä.

Menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus
virtaa sinua kohti, sinussa, sinusta pois.

Kulta huuhtoutuu.

Omaisuus kimaltelee pinnassasi
ja toinen on haudattu pohjalle.

Anna minun kerätä sitä silmilläni
ja sukeltaa pohjaan.

Anna minun katsella valumistasi
tyhjäksi, täyttymistäsi.

Anna minun katsoa sinua silmiin,
nähdä.

Hiljaisuuden jälkeen

Vaikenemisesta ei ole mitään hyötyä:
avaa suusi ja puhua pulputa.

Hiljaisuus

Päivistä jotka pysyin vaiti on tullut vuosia,
sanat kirjeitä jotka eivät ole tulleet perille.

Näen sinut

(Leevi Lehdon runoa mukaillen)

Näen sinut
kesäisillä kaduilla
terasseilla
puistoissa
lammissa
lämpimissä
ilmassa jota voi lukea
näen sinut
katulampuissa
suljetuilla kaduilla
terasseilla
puistoissa
lammissa
viilenevissä
väräjävässä
ilmassa jota voi vielä lukea
näen sinut
vain hetken.