Putoaminen

Lähden.
Lähden vaatimattomasta paikasta
jossa kirjoitan,
huoneestani.
Päästän irti kynästä ja annan sen pudota.
Se putoaa.
Vajoaa lattian läpi.
Vajoan lattian läpi.
Vajoan.
Putoan.
Putoan historiaan
joka on luonut minut
joka on vastuussa
teoistani
ajatuksistani
putoan muistoihin
jotka ovat luoneet minut
jotka ovat syyttömiä
tekoihini
ajatuksiini
putoamiseen.
Putoan.
Olen sisällä.
Olen sisällä ajatuksessa.
Olen sisällä ruumiin ajatuksessa
joka on sisäinen.
Se toistuu ruumiissa.
Se siirtyy ihmisestä toiseen kuin hyvä sairaus.
Se toistuu ihmisissä.
Putoan ohitsesi
lihani putoaa lihasi ohitse
mutta
jään ajatuksiisi
jäät ajatuksiini.
Olen sisällä.
Olen sisällä kuolemassa.
Olen sisällä kielen kuolemassa
ja syntymässä
joka on sisäistä.
Se tapahtuu.
Se tapahtuu nyt.
Tämä hetki.
Tämä hetki.
Tämä.
Tämä tieto.
Tämä tieto.
Tämä.
Tämä tietämättömyys.
Tämä tietämättömyys.
Tämä.
Tämä olemattomuus.
Tämä olemattomuus.
Tämä.
Tämä hetki.
Tämä hetki.
Tämä.
Tämä.
Tämä.
Ei tämä.
Putoan.
En ole.
Olen.
Kosmos ympärilläni
sisässäni
suuri myrsky
joka pienenee
ja pienenee
mahtuu mikroskooppiseen tilaan
ja on.