(Henriikka Tavi, Esim. Esa, runotehtävä)
Huhtikuu.
Vastapäisen talon seinä kylpee auringossa.
Näetkö minut?
Kuuletko, miten soin?
Olen räkäinen huilu
ja epävireinen kieli banjon kaulassa.
Nimeni on Esa.
Nimeni on kauhu ja epätoivo.
Olen tullut tuhansien vuosien takaa.
Kahlasin läpi naurun ja kyynelten,
läpi kallioiden ja hikikarpaloiden.
Puut varjostivat tietäni, ne taipuivat hurjasti tuulessa,
isi kiihdytti vauhtia kun tuli isompi mäki,
niin että töyssyt tuntuivat alavatsassa.
Tänään viherkasvit ovat kauttaaltaan tomussa, sinun
kätesi on kuin
omenankukka.
1 kommentti:
Toimii, t. Tuukka
Lähetä kommentti