Ateria

Kaistaa pitkin eteni haarukka, piikit pystyssä ja kahva rasvassa
liikennesääntöjä kumartamatta,
paksussa hikinahassa ja mieli myrtyneenä.

Lusikka voitti, upotti päänsä sipulisoppaan ja ulvahti pinnan alta.
Kokki katsoi leukansa yläpuolelta.
Lounasyleisö huokaili nälkäänsä työvuoden viimeisinä päivinä.
Voi kesätyöläisiä,
kokin paikkaa tekeviä,
sipulia leikkaavia
joiden silmät särkevät höyryistä.

"Lusikka", ajatteli haarukka. "Kusikka."
Katkerana haarukka ajoi kotiin asti ilman valoja.

1-10 (Kaukainen maa, palatsi)

1

”Minä haluan kehittyä museoksi,
se on suurenmoinen rakennus
sisäänkäynteineen ja lukemattomine huoneineen
jossa aina riittää järjestämistä ja luettelointia.”

(Pentti Saarikoski – Onnen aika)

2

Haluan muuttaa palatsiin, valtavaan rakennukseen
jossa saapumiselle, asumiselle ja tutkimiselle ei tule loppua,
jossa jokainen ovi johtaa uuteen oveen
ja rakennusta laajennetaan koko ajan.

3

Haluan muuttaa palatsiin jonka seiniin on louhittu miljoona kiveä.

4

Haluan muuttaa palatsiin jonka seiniin on kaadettu tuhat metsää.

5

Haluan muuttaa tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä puiden metsä, kivien metsä.

6

Haluan muuttaa tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä palatsi.

7

Haluan muuttaa kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
johon kohoaa kovalla työllä puiden metsä, kivien metsä.

8

Haluan saapua kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
joka kuuluu minulle, joka on aikojen alusta kuulunut minulle
ja jonne olen aikojen alusta ollut matkalla, omalle maalleni
joka aikojen saatossa muuttuu aukeaksi, rakennukseksi,
kodiksi, maaksi.

9

Haluan saapua kaukaiseen maahan, tyhjälle tontille
jonne sydämeni on kaivannut koko elämäni ajan,
jolla jalkani ovat halunneet astua
ja jolle käteni ovat halunneet pystyttää rakennuksen, kodin.

10

Olen saapunut kaukaiseen maahan,
vieraaseen metsään ja kartoittamattomaan maastoon
johon silmäni on katsottava maisema
ja sormeni tartuttava sulkakynään ja piirrettävä kartta.

18.6.2010

1

Suoraa puhetta.

2

On myöhäistä kirjoittaa tyranniasta sen jälkeen
kun tyranni on kuollut
ja itse on jäänyt eloon.

12.6.2010

1

Joskus ajattelen kurkottavani liian korkealle.
Joskus korkeus tavoittaa minut.

2

Joskus ajattelen viiniköynnöstä ja ruusuköynnöstä
ja kuinka se kiipeää viinipullojen ja ruusujen ja muurin yli.

3

Joskus ajattelen kevättä, kesää, syksyä, talvea
ja vuodenaikoja kuvailevaa runoutta
ruusuja, pensaita ja puita
ja kuinka ne vuodenajasta riippumatta ovat runoissa samat.

4

Joskus ajattelen pystyväni hallitsemaan myrskyä.
Sitten minulle selviää myrskyn olevan hallitsematon
ja hallitsevan maita, meriä ja meitä.

5

Joskus haluaisin päästä näistä ajatuksistani.

1-2

1

Veistettyä puhetta.

2

Vuodet kuin lastut.

1-5 (Puhetta)

1

Puhun hyvästä puusta tehdyistä
ja taitavasti veistetyistä tuoleista, pitkästä ja kapeasta ruokapöydästä,
kyntteliköistä, maalauksista, maljakoista
ja sadoista tavaroista, isosta muuttokuormasta
jota kannetaan palatsiin.

2

Puhun isosta muuttokuormasta
jota ilman palatsi ei ole palatsi.

3

Puhun hovimestareista, palvelijoista,
kokeista, puutarhureista ja herrasväestä,
kaikista ihmisistä
jotka palatsi tarvitsee ollakseen palatsi.

4

Puhun kirjaston lukuisista ja lukemattomista kirjoista,
harvinaisista kirjoista joiden pinnalle on kertynyt paksu kerros pölyä
ja pölystä joka puhallettaessa leviää huoneeseen ja laskeutuu lattialle.
Puhun paksusta pölykerroksesta johon jokainen otettu askel jättää
helposti luettavan jäljen.

5

Puhun hyllyistä joilla on omenan, päärynän ja appelsiinin muotoisia pulloja.
Puhun pulloista joissa on punaista, vihreää ja keltaista nestettä.

1-2 (Silmät, korvat)

1

Silmät, pitkään katsottuaan, alkavat himmetä.

2

Korvat, paljon kuultuaan, alkavat unohtaa.

1-10 (Muotokuva)

1

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä.

2

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä erota muotokuvaa todellisesta henkilöstä.

3

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä välitä kannetaanko niiden ohi
patsasta, muotokuvaa vai todellista henkilöä.

4

Maalauksen pitkään katsoneet ja kaiken nähneet silmät.

5

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja menettää kiinnostustaan
ulkomaailman
sisäiseen maailmaan
valoon ja pimeyteen.

6

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja menettää kiinnostustaan eroon
mitä on rasian ulkopuolella
ja mitä sisällä.

7

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja pitkään kuunnelleet korvat eivät enää erota
käytävän päästä ja raotetusta ovesta kantautuvaa musiikkia,
pöydällä olevan ja avatun soittorasian vaimeaa melodiaa
ja äänien äkillistä loppua.

8

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä enää erota päivän aikana ohi kulkevien henkilöiden
kasvojen uurteita, kasvojen sileyttä,
eivätkä enää erota ihmisiä toisistaan.

9

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
ja siirtyä iättömään, ajattomaan tilaan.

10

Maalauksen pitkään katsoneet silmät alkavat himmentyä
eivätkä enää näe käytävää, huonetta,
kokonaisuutta, yksityiskohtia,
eivätkä maalauksen värit loista kuin ennen.