Puuruno 11

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta vielä yhtä minulle annettua kevättä
jolloin minun annetaan jälleen asettua puun alle
odottamaan naisia jotka tulevat pihalla olevalle kaivolle
laskeakseen ruukkunsa ja muut kantamuksensa maahan
ja kävelläkseen kaivolta minun luokseni ja suudellakseen
ensin maata, sitten puuta ja suudellakseen lopulta minua.

Puuruno 10

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa ja yksinäistä puuta
ajattelematta lämpimään ja hedelmälliseen maahan
muuttaneita lintuja jotka eivät ole vielä eläneet
näin paljon paratiisia muistuttavassa metsässä
ja jotka eivät vielä osaa pelätä viidakon vaaroja
ja yöksi puuhun nukkumaan nousevaa käärmettä.

Puuruno 9

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa ja hedelmätöntä puuta
ajattelematta lämpimään ja hedelmälliseen maahan
muuttaneita lintuja jotka eivät nouse siivilleen lentääkseen pois
ja jotka tälläkin hetkellä nauttivat lämmöstä ja hedelmistä
joista me kylmässä ja autiossa maassa asuvat ihmiset jäämme paitsi.

Puuruno 8

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa ja hedelmää kantavaa puuta
ajattelematta naista ja hänen hedelmällistä vatsaansa.

Puuruno 7

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta omenia jotka ovat pyöreitä kuin hänen rintansa.

Puuruno 6

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa
ja tuulen riepottelemaa puuta
ajattelematta tulvaa sen viedessä mennessään
miehen ja naisen ja heidän kuvitelmansa perheestä
ja yhteydestä jonka he ovat muodostaneet toisiinsa
kävellessään rannalla ja kuvitellessaan jälkiensä jäävän
hiekkaan ja kuvitellessaan hiekalla rakastellessaan
jättävänsä maailmaan tuhansia vuosia kestävän siemenen
ja osallistuvansa rakastelemalla maailman muutokseen.

Avanto

Menen avantoon, maailman viimeiseen
mustaan aukkoon, tänne huolet ei yllä.

Menen avantoon, tunnen kuinka sydän liikahtaa
niin kuin auto kehätiellä, valojen mukaisesti.

Menen avantoon, pohjassa mietin
yltääkö Jumala näinkin hämärään.

Balkansarja VII

Hei,
sade on niin surullista
että Ian Curtis jää toiseksi.
Tiedän mitä tarkoittaa sarajevolainen
vastaanotto.
Huulilta voi lukea dollarin –
in european union we trust.
Ensiksi näytetään tuhottu kirjasto,
sitten salatie pommipaikalle,
sen jälkeen soitetaan paikallista musiikkia
jotta tulisi vieraantunut olo.

Yön katku kertoo
että kansalle ei tarjota oopiumia
vaan absinttia.

Puuruno 5

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta sadetta sen viedessä mennessään
miehen ja naisen ja heidän kuvitelmansa perheestä
ja yhteydestä jonka he ovat toisiinsa muodostaneet
makaamalla lehdillä, makaamalla puun oksien alla
ja tutustumalla toistensa ruumiisiin
ja yhteydestä jonka he ovat vahingossa rikkoneet
muuttamalla yhteen ja tutustumalla ajatuksiinsa.

Puuruno 4

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta sateen hiljaista ääntä sen kastellessa hautoja
ja saadessa kuolleet valittamaan janosta
ja saadessa elävät tyydyttämään janonsa
juomalla vettä tai koskettamalla toisiaan.

Maani lippu nostetaan salkoon
kuin rakennustelineet.
Laulu kohoaa kohti taivaita.
Juuret katkaistaan tanssilattialla.

Pukujuhla nostaa Helsingin hetkeksi
päkiöilleen.
Koko muu Suomi sitoo hokkarit.

Maani lippu nostetaan salkoon
kuin rakennustelineet.
Ymmärrän olevani elossa
kun luen Arndt Pekurisesta.

Puuruno 3

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta
ajattelematta sateen hiljaista ääntä sen pisaroidessa
hänen hiuksiinsa, hänen kasvoilleen ja sen jäädessä
pisaroina hänen punaisille, houkutteleville huulilleen,
ajattelematta sadetta joka tuo meidät lähemmäksi
toisiamme ja saa meidät hakemaan suojaa saman puun alta.

Puuruno 2

Miten voin katsoa pihalla kasvavaa puuta näkemättä lintuja,
näkemättä järjestystä joka nousee esiin päättyvän vuoden
kaaoksen keskeltä, näkemättä pihan poikki kävelevää naista
joka vie kauneudellaan huomioni luonnon kauneudesta,
näkemättä hänen valkoista ihoaan joka näkyy hänen
ohuiden valkoisten läpikuultavien vaatteittensa alta.

Himoista ja haluista.

Kaarin kirjoittaa hoito-opin tunnilla
punaisella kuulakärkikynällä post-it-lappuun,
Haluan sut nyt
ennen ruokavälituntia.
Sukkahousut repsottavat puolivälissä,
villasukat on asetettu Fjällräveniin.
Hippitukka on valmiina, se on kyltymätön
sen näkee katseesta.

Kirjoitan takaisin
surullisella, sinisellä mustetäytekynällä
Tarkoitatko nyt, aina ja ikuisesti myös?
En osaa rakastella, jos siitä puuttuu tunne.

Kaarin vastaa, tuhahtaa.
Ei itseään voi luvata halujen ulkopuolelle idiootti,
tervetuloa 2000-luvulle.

Runoilijalle on syntiä.

Runoilijalle syntiä on
lukea päivässä ainoastaan yksi kirja.
Puhua säästä ilman
metafyysistä vertausta.
Syntiä on myös hiusten harjaaminen
erilaisiin muotoihin,
kasvojen korostusta on syytä välttää.
Kulmakarvoja tulee nyppiä
ainoastaan sekalaisessa järjestyksessä.

Runoilijalle syntiä on
kehua omia lauseitaan, varsinkin
jos ne sisältävät seuraavia sanoja:
rakastan, olemassaolo tai Jumala.
Runoilijalle on syntiä
ylipäätänsä kehua.
Hänen tulee haukkua kaikkea
mikä liittyy vuosisatojen selvännäköisyyteen.
Pommituksiin, jotka eivät kai toteutuneet.
Historiasta runoilijalla tulee olla tarkkoja mielipiteitä,
kuten Normandian maihinnoususta, Robin Hoodista
ja Martin Luther Kingin puheesta.

Runoilijalla on syntiä olla unelmia.
Sellaisia kuten iankaikkinen rakkaus
tai jonkun tarkoituksen omistaminen.
Rakastajia ei lasketa.
Pariisilaisilla menee hyvin.

Runoilijan tulee herätä joko hyvin aikaisin
tai hirmu myöhään, esimerkiksi silloin
kun croissantit on jo tarjoiltu.
Runoilijan on syntiä pukeutua mihinkään uuteen,
parhaimmassa tapauksessa runoilijalla on vain yksi takki
ja siinäkin hiirten syömiä reikiä.
Rivit syntyvät nälkäpalkalla.

Runoilijan on syntiä olla poliittisesti sitoutunut
Melleriä ja muita sekopäitä ei lasketa.
Nukkumaan meno on runoilijalle vaikeaa puuhaa,
sillä uni saavuttaa yleensä hitaammin
kuin inspiraatio. Runoilijalle on syntiä
nähdä hyviä unia.

Balkansarja VI

Hei,
lyöttäydyin tänään paikallisen seuraan
ja seurasin niin kuin koira.
Haukuin ruoan, maisemat, paikat
joissa pystyi vain olemaan.
Haukuin meren, tuoksut, teot
olin niin kuin kommunisti,
mikään ei kelvannut.

Split nousi kasvoille
niin kuin irlantilainen tuontiolut.
Näitä päiviä on kai jo liikaa.

Balkansarja V

Hei,
täällä Romaniassa puhutaan jo sujuvaa globalisaatiota
ja valkokangas näyttää vain hyviä uutisia. Tiedän mitä sinne kuuluu.
Nähtävyyksistä mielenkiintoisin, rauhanpallo, Euroopan maiden ympäröimänä,
arkkitehtuurin voittokulku!
Kamerasta löytyy rauhaisat paikat sille kuuluisalle elämän virralle,
mutta me emme sinne osaa eksyä niin kuin aasialainen Nikon.
Auringon edessä on tänään enimmäkseen ollut bikinit,
iltaa kohden se ripustautuu polyesterimekkoon. Ystävä väittää,
että Kuu on nainen joka valvoo, mutta mielestäni aurinko
on mitä kaikki palvoo.

Juna kuljettaa maisemaa, maisema kuljettaa kaaosta. Pian kaikki tiet
johtavat takaisin basaariin. Ennen sitä
koetamme sovittaa nenäämme taivaankattoon
kuin kristallikruunua.

Puuruno 1

Miten voin olla ajattelematta pihalla kasvavaa puuta
joka haarautuu niin moneen suuntaan että ihmisen on
mahdotonta kantaa samanlaista hedelmää,
samanlaista taakkaa joka tuntuu puusta luonnolliselta.

Uusi Boheemia

Majailen siellä missä keskiaikaiset kuninkaat
suunnittelivat valloituksiaan.
Juon kulkureille tarkoitettua olutta ja tuijotan
julisteesta vieraantuneiden muusikoiden kuvia
kuin se olisi peili. Kaikki parhaat maailmanvalloitukset
alkavat väärinymmärryksestä.

Pikaruokaravintola yrittää kusettaa,
tämän olevan toivon ja vapauden maa.
Tiedän olevani keskitysleirin
ja autobahnin välissä.

Ikuinen pyhä Katmandu

Kuin Buddha istun temppelin aukiolla,
rukoilemassa itselleni ja luomakunnalle totuutta.
Apina nappaa turistin kameran ja heiluttaa sitä
voitonmerkiksi.
Lintuparvi matkaa ristiin rastiin löytämättä reittiä.
Amerikkalaispariskunta tinkii itselleen paikkaa maisemasta.
Postikortin hinnalla ruokkii perhettä
ainakin viikon.

Kuin Buddha istun temppelin aukiolla,
katson alas kaupunkiin, jossa takseja
on enemmän kuin temppeleitä.
Aion karata ja valaistua, niin kuin Buddha.