maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kirje vanhalle minälle

Ei ole muita ikkunoita

kuin tämä ikkuna.

Eikä ole muuta maailma

kuin mitä sen takana on.

Sen kanssa

olisi tehtävä näitä sopimuksia

osattava kirjoittaa nimi nykimättä.

Nyt kun se on minussa, pyydät

kirjoita niin kuin sydän kirjoittaisi.

Minä kirjoitan.

Nyt kun se on minussa,

minusta tulee ilkeämpi,

mutta rehellinen. Äänessä on vieras

sävelmä. Kädet tuntuvat kahdelta luudalta

joilla ei ole aikomustakaan

saada minua lentämään ainoastaan siivoamaan.

Esineet, ovat esineitä joilla on hinta, ei tarinaa.

Ehkä käyttötarkoituksia? Hylkiöt!

On kysyttävä neuvoa naiselta.

Ikkunan takana ei ole maailma vaan mykkä ajan lastu,

jota jalkani ovat vuolleet. Rautatiekiskot

ovat uurteita kuin jääradassa viillot.

Opeteltuja reittejä, niin kuin vaikkapa lapsuus.

Tilapäinen anatominen alue, jolloin kuulee paremmin

mutta ymmärtää sen mitä ymmärtää.

Minä! Olen katsellut kuinka haet vastauksia kuin kirjeitä

eteisaulasta. Hei postinkantaja,

nuoruudella on lyhyt kukoistusaika

niin kuin parhaimmilla kasveilla!

Olen katsellut kuinka olet kohdellut naisia,

sietäisit hävetä.

Sinulla,

on samat kuolevaiset ajatukset

kuin heillä. Pidä varasi.

Ei kommentteja: