Fragmentti 11

Lumi sulaa ensimmäisenä aukeilta,
puiden oksilta
ja lämpöä kerääviltä kiviltä.
Meillä ei ole lakeja kaikelle.
Voimme vain epäonnistua
ja kirjoittaa havaintomme
lakikirjan tyhjille sivuille.

Fragmentti 10

Kivet teeskentelevät kuuntelevansa.
Ne ovat kääntyneet sisäänpäin
ja sulkeutuneet itseensä, 
kuuroutuneet kuultuaan lähelle iskeneen salaman.

Fragmentti 9

Keittiö täyttyy sipulin, tomaatin ja tonnikalan tuoksuista.
Vihannekset työntyvät maasta, kalat hyppivät auringossa
pelkäämättä joutuvansa saaliiksi.
Höyry nousee veden täyttämästä kattilasta, keittiö odottaa.
Ihminen liikkuu määrätietoisesti tehdessään tuttua tehtävää.
Muu hänen on opeteltava: perkaaminen, pilkkominen,
suut haukkomassa henkeä.
Hänen on otettava elämiä antaakseen aikaa yhdelle.

Fragmentti 8

Käärmeet eivät välitä tiedosta.
Ne reagoivat maan värähtelyihin,
tulevat pesistään
ja kiertävät kehää
ihmisen ollessa parantumaton
ja kykenemätön luottamaan käärmeeseen.

Fragmentti 7

Metsä humisee.
Rintojaan röyhistelevät mustarastaat laulavat,
saniaisten alla olevat sienet soittavat musiikkia torvilla.
Musiikki voimistuu. Sen voima on sarjoissa, toistoissa
ja yllätyksellisyydessä sen kertoessa yllättäen kissasta
kävelemässä vastasataneen lumen peittämällä muurilla.
Vielä tärkeämpää on pienen salvan
suuren salvan hajoaminen,
rastaiden nokkien ja sienien torvien avautuminen.

Fragmentti 6

Seison näköalapaikalla huutamassa tuuleen.
Ääneni hukkuu, kukaan tai mikään
ei kanna sanojani vastapuolelle. 
tuska siirtyy sisältäni
ulkopuoliseen maisemaan,
raunioiden ohi välinpitämättömään maailmaan.
Syvyydestä valitukseni kuultaisiin paremmin,
mutta nyt kenenkään ei tarvitse teeskennellä
kuuroutta tai sokeutta,
kääntyä kohti luontoa.

Fragmentti 5

Varjoista löytyy loputtomia variaatioita,
varjoista luonnossa ja ihmisten kasvoilla.
Valo näyttäytyy täällä aina samanlaisena.
Se ei muutu pahimmassakaan myrskyssä.

Fragmentti 4

Luotamme toisiimme kuin Jumala ihmiskuntaan,
sinisilmäisesti, virheellisesti, uskoen hyvyyteen.

Fragmentti 3

Jokainen pylväskäytävä ei ole hämärä.
Kaikkiin kysymyksiin ei ole vastausta.

Fragmentti 2

Kuljetan sormiani vanhoilla riveillä.
Onnellisia ne jotka saavat lukea,
tyytyväisiä ne jotka voivat ymmärtää.
Halusin ottaa rannalta merkiksi kiven
mutta minua katsottiin majakasta
ja valaistuista taloista.
Minun on luettava kirja loppuun
saadakseni rauhan sen
kuvastimelta tuntuvalta tekstiltä.

Fragmentti 1

Köynnökset tavoittelevat valoa.
Suljen verhot, estän niitä kasvamasta
avoimesta ikkunasta huoneeseen.
Köynnös tunkeutuu kivileijonan suuhun,
työntyy ränneihin.
Se tulee esiin katolla tavoitellen valoa.