Fragmentti 6

Seison näköalapaikalla huutamassa tuuleen.
Ääneni hukkuu, kukaan tai mikään
ei kanna sanojani vastapuolelle. 
tuska siirtyy sisältäni
ulkopuoliseen maisemaan,
raunioiden ohi välinpitämättömään maailmaan.
Syvyydestä valitukseni kuultaisiin paremmin,
mutta nyt kenenkään ei tarvitse teeskennellä
kuuroutta tai sokeutta,
kääntyä kohti luontoa.